Tukes on testannut myynnissä olevia palovaroittimia. Kaikki testatut palovaroitinmallit olivat standardien mukaisia äänenvoimakkuuden ja savunherkkyyden osalta. Vanhoihin palovaroittimiin ei sen sijaan voi luottaa, sillä niiden äänenvoimakkuus voi heiketä ajan mittaan.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valitsi testeihin kuusi palovaroitinmallia, joista viisi oli paristokäyttöisiä ja yksi sähköverkkoon kytkettävä. Yksi palovaroitinmalli oli ionisoivaan ilmaisutekniikkaan perustuva ja loput optisia palovaroittimia. Yhdessä mallissa oli sisäänrakennettu paristo, joka kestää koko palovaroittimen käyttöiän.

Savuherkkyystesteissä palovaroittimien tulee reagoida savuun standardin määrittelemissä olosuhteissa. Testejä tehdään neljällä eri materiaalilla, ja jokaisessa testissä on mukana neljä saman mallin palovaroitinta. Äänenvoimakkuustesteissä palovaroittimen äänen tulee olla vähintään 85 dB(A) kolmen metrin päästä mitattuna. Kaikki testatut palovaroitinmallit täyttivät savuherkkyys- ja äänenvoimakkuusvaatimukset.

Palovaroittimia kannattaa testata

Tukes on selvittänyt myös ikääntyneiden palovaroittimien toimivuutta ja niiden äänenvoimakkuuden desibelitasoja. Äänenvoimakkuusmittauksissa huomattiin, että osa palovaroittimista oli rikkoontunut siten, ettei niistä lähtenyt lainkaan ääntä. Muutaman palovaroittimen äänenvoimakkuus oli selvästi heikentynyt.

”Heikentyminen voitiin helposti havaita testinappia painamalla ilman desibelimittausta. Tutkimusten mukaan suurin osa aikuisista herää palovaroittimen ääneen, jos se on vähintään 75 desibeliä. Hankkeessa havaitut matalimmat desibeliarvot eivät riittäisi herättämään aikuista”, sanoo Tukesin ylitarkastaja Karoliina Meurman.

Tämä osoittaa, että on tärkeää seurata palovaroittimen kuntoa ja testata sen toimintaa säännöllisesti testinapista. Palovaroitin pitää vaihtaa uuteen 5–10 vuoden välein.

Palovaroittimessa on oltava tieto valmistajan suosittelemasta uusimisajankohdasta. Tieto löytyy yleensä palovaroittimen pohjasta.

Lue lisää:

Myös SPEK on testannut älypalovaroittimia. Älypalovaroitin oli myös TM Rakennusmaailman testissä.

Toukokuuinen hissiturma paljastui hissin nostokoneiston jarrun vikaantumisen aiheuttamaksi. Tukes esittää uusia suosituksia hissien huoltoon, jotta vastaalta turmalta säästyttäisiin jatkossa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on saanut valmiiksi onnettomuustutkinnan, joka koski Kaunialan sairaalassa viime toukokuussa sattunutta hissitapaturmaa. Tapaturmassa hissin kori lähti liikkeelle ovien ollessa avoinna, ja se johti yhden henkilön kuolemaan.

Syy turmaan oli hissin nostokoneiston jarrun vikaantuminen. Tukesin tutkintaryhmä esittää vastaavanlaisten tapaturmien ehkäisemiseksi suosituksia hissihuoltoliikkeille, hissin haltijoille ja tarkastuslaitoksille hissien huoltamisesta.

Jarru oli mekaanisesti jumiutunut auki-asentoon eikä se pystynyt pitämään hissin koria paikallaan kerrostason kohdalla, jolloin kori lähti vastapainon vetämänä ylöspäin. Hissin huollolla on olennainen merkitys kyseisen hissityypin nosto-koneiston jarrun toimintavarmuudelle.

Hissiturma toi uudet toimenpidesuositukset

Tutkintaryhmä esittää muun muassa näitä toimenpiteitä vastaavien onnettomuuksien välttämiseksi ja hissiturvallisuuden parantamiseksi.

• Valmet Schlieren -merkkisen hissin nostokoneiston jarrun huoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jokaisella huoltokäynnillä on tarkistettava jarrun sähkömagneetin akselin vapaa liikkuminen ja tarvittaessa puhdistettava ja voideltava akseli ja sen liukulaakerit.

• Hissihuoltoliikkeen ja hissin haltijan on huolehdittava siitä, että hissin huolto-ohjelma on hissikohtainen ja siinä otetaan riittävästi huomioon kyseisen hissin ominaispiirteet. Huolto-ohjelmassa on määriteltävä huollossa tehtävät toimenpiteet riittävän yksityiskohtaisesti. Huoltokäyntien määrän on oltava riittävä.

• Hissihuoltoliikkeiden on huolehdittava, että huoltokäynneillä tehdään huolto-ohjelmassa määritellyt toimenpiteet. Huoltamisessa on otettava huomioon eri hissityyppien edellyttämät tyyppikohtaiset toimenpiteet. Huoltotoimenpiteet on tehtävä hissikohtaisten huolto-ohjeiden mukaisesti.

• Tarkastuslaitosten on tarkastettava määräaikaistarkastuksessa, että hissin huolto-ohjelma on hissille soveltuva. Soveltuvuuden arvioinnissa on otettava huomioon riittävässä määrin hissikohtaiset seikat, kuten hissin tyyppi, ominaispiirteet, käytetty tekniikka ja käyttöolosuhteet sekä käytön aikana ilmenneet vikaantumiset.

• Pelastajat ovat vaarassa, jos hissikorin liike ei pysy hallinnassa pelastustoimien aikana. Pelastajien opastuksessa on syytä tuoda esille, että sellaisissa tapauksissa korin liikkuminen saadaan estettyä puristamalla hissin kannatinköydet kiinni vetopyörään konehuoneesta löytyvällä köysipuristimella. Pelastajien opastuksessa on yleisemminkin aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että hissejä on rakenteeltaan ja toiminnaltaan hyvin erilaisia.

Lue lisää:

Vanhakin hissi kannattaa päivittää

Hissin jälkiasennus voi nostaa taloyhtiön arvoa

Paristot ja akut voivat herätä kolhiintuessaan henkiin, vaikka ne olisi jo poistettu käytöstä. Ne aiheuttavat jo kuukausittain tuhoisia tulipaloja kodeissa ja jätehuollon eri vaiheissa.

Pelastusviranomaiset ovat rekisteröineet 20 väärin käsiteltyjen akkujen ja paristojen aiheuttamaa tulipaloa vuoden 2020 alusta alkaen. Lisäksi tiedossa on lukematon määrä läheltä piti -tilanteita, joissa ei ole tarvittu pelastuslaitosta.

Ongelman pelätään pahenevan, sillä litiumioniakkujen määrän arvioidaan jopa 14-kertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.

Akut ja paristot omaan keräykseen käytön jälkeen

Käytöstä poistetut paristot ja akut on muistettava tehdä vaarattomiksi teippaamalla niiden virtanavat ennen kuin ne viedään kierrätysastioihin. Niitä löytyy kaupoista sekä kunnallisista vaarallisen jätteen keräyspisteistä.

Kun paristot ja akut toimitetaan niille tarkoitetuilta keräyspisteisiin, ne matkaavat turvalliseen kierrätysprosessiin, jonka seurauksena myös raaka-aineista jopa 90 prosenttia voidaan hyödyntää uudelleen.

Jos paristot tai akut jättää teippaamatta, voivat ne herätä henkiin esimerkiksi kolhun seurauksena. Väärin hävitettyjen akkujen aiheuttamia tulipaloja on syttynyt sekä kotitalouksissa että jätteenkäsittelyssä. Tyypillinen esimerkki on sekajätteeseen tai sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräykseen heitetty litiumioniakku, joka on kolhiintuessaan vaurioitunut ja aiheuttanut hankalasti sammutettavan tulipalon.

Lue lisää:

Väärä talvisäilytys voi pilata työkalujen ja puutarhalaitteiden akut

Ethän säilö vanhoja akkuja ja paristoja pöytälaatikossa? Vaarana voi olla oikosulku

Palovaroitin löytyy miltei kaikista suomalaiskodeista, mutta se ei kerro tilanteen oikeaa tasoa. Vaikka kodissa olisikin palovaroitin, ei se välttämättä ole toimintakunnossa tai niitä on liian vähän.

Pelastusopiston tekemän kansalaistutkimuksen Suomalaisten pelastusasenteista mukaan 96,5 prosenttia suomalaisista ilmoittaa, että kodista löytyy palovaroitin. Kuitenkin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön keväällä julkaisemasta tutkimuksesta kävi ilmi, että vuokrataloasunnoissa peräti 70 prosentissa oli puutteita palovaroittimissa.

”Havaitsimme ARAn kanssa tekemässämme tutkimuksessa, että 70 prosentissa vuokra-asunnoista on jokin puute palovaroittimissa. Niitä ei ole riittävästi, ne eivät toimi, ne ovat liian vanhoja tai ne on väärin asennettu”, SPEKin johtava asiantuntija Kari Telaranta sanoo.

”Lisäksi kuolemaan johtaneissa tulipaloissa noin 63 prosenttia asunnoista oli ilman palovaroittimia tai ne eivät olleet toimintakunnossa. Tässä on otettu huomioon vuosina 2009–2018 kaikki ne asuntopalot, joissa palovaroittimen toiminta oli tiedossa”, Telaranta jatkaa.

Tutkimustuloksia tukevat myös Pelastustoimen tilastot. Viimeisen viiden vuoden aikana puolessa taloyhtiöiden asuntopaloista ei ollut palovaroitinta lainkaan tai varoittimessa ei ollut paristoa tai se ei toiminut. Tilasto kattaa kahden tai useamman asunnon asuinrakennuspalot, joissa palovaroittimen toiminta oli tiedossa. Tulipaloja taloyhtiöiden asunnoissa oli lähes 8300 vuosina 2016–2020.

Palovaroitin on tehokas

Jos naapurissa syttyy tulipalo, se on hengenvaarallista muillekin asukkaille. Palovaroitin ei estä tulipaloja, mutta sen avulla voidaan ehkäistä ihmishenkien menetyksiä, suuria omaisuusvahinkoja ja pitkäkestoista haittaa asumiselle.

Yhdestä asunnosta alkanut tulipalo voi aiheuttaa taloyhtiössä esimerkiksi tulipalon leviämisen muihin asuntoihin esimerkiksi porraskäytävän tai rikkoutuneen ikkunan kautta. Ihmishenkiä voidaan menettää muissakin asunnoissa tai porraskäytävässä. Vahinkoa voi syntyä naapuriasuntoihin tulen, savun ja sammutusveden vuoksi.

Valtaosassa taloyhtiöistä vastuu palovaroittimista on tällä hetkellä asukkaalla itsellään. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Kiinteistöliitto, Isännöintiliitto ja LähiTapiola kampanjoivat yhdessä sen puolesta, että taloyhtiöt ottaisivat suuremman roolin ja asennuttaisivat kaikkiin asuntoihin palovaroittimet. Paloturvallinen taloyhtiö -sivuilla on esimerkiksi laskuri, jonka avulla voidaan selvittää tarvittavien palovaroittimien määrä.

Lue lisää:

SPEK testasi älypalovaroittimia: perinteinen voi olla parempi valinta

Taloyhtiö on vastuussa kiinteistön alueen turvallisuudesta. Jos liukastut pihalla, ei se välttämättä kuitenkaan oikeuta sinua vahingonkorvauksiin.

Kiinteistönomistaja, esimerkiksi taloyhtiö, on vastuussa huolehtimaan kiinteistön alueen turvallisuudesta eli muun muassa siitä, että piha on hiekoitettu  eikä rakennuksesta putoava lumi tai jää aiheuta vaaraa ihmisille tai omaisuudelle. Kiinteistönomistajalla on korostunut huolellisuusvelvoite piha-alueen hoitoon. Tämä tarkoittaa sitä, että taloyhtiön on vahingon sattuessa pystyttävä osoittamaan, että se on toiminut talvikunnossapidon osalta huolellisesti.

Tästä huolimatta Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen kannustaa kaikkia myös omaan varovaisuuteen talvisäällä.

”Jos juoksee jäisellä pihalla korkokengissä tai reinot jalassa, voi kaatua vaarallisesti, vaikka piha olisi kuinka hyvin hiekoitettu. Silloin on mielestäni kohtuutonta syyttää vahingosta taloyhtiötä”, Pynnönen sanoo.

Taloyhtiö ei aina ole syypää

Myös tuomioistuin on antanut merkitystä kulkijan omalle huolellisuudelle. Tuomioistuin oli sitä mieltä, ettei rappukäytävässä liukastuneella ollut oikeutta vahingonkorvauksiin, kun kaatuminen oli johtunut omasta huolimattomuudesta.

Liukastunut oli ennen kaatumistaan juossut tai hölkännyt portaita alaspäin ja samanaikaisesti puhunut puhelimessa, eli kaatuminen oli johtunut hänen omasta huolimattomuudestaan eikä siitä, että kiinteistöä olisi pidetty puutteellisesti kunnossa – vaikkakin portaat olivat liukastumishetkellä kosteat siivoamisen jäljiltä.

Talvikunnossapitoa ei kannata jättää talkootyön varaan

Kiinteistöliitto ei suosittele, että pihan lumityöt ja hiekoitus jätettäisiin osakkaiden oman aktiivisuuden varaan. Vastuukysymysten vuoksi talvikunnossapito talkootyönä tulee kyseeseen lähinnä pienissä rivitalo- ja paritaloyhtiöissä. Niissä yhtiöissä, joissa talvikunnossapito hoidetaan talkootyönä, on periaatteet ja vastuukysymykset hyvä kerrata yhtiössä vuosittain.

”Talkootyö taloyhtiöissä on nimensä mukaisesti talkootyötä eli vapaaehtoista. Jos osakas kieltäytyy tekemästä talvikunnossapitotöitä, häneltä ei voida periä muita korkeampaa vastiketta, eikä hänen kustannuksellaan voida teettää hänen osuuttaan esimerkiksi ulkopuolisella urakoitsijalla”, Pynnönen muistuttaa.

Päätös lumi- ja hiekoitustöiden hoitamisesta talkoovoimin on syytä tehdä yhtiökokouksessa, jotta osakkaat voivat osallistua asiasta päättämiseen. Samalla nähdään, onko yhtiössä todellista kiinnostusta talkoovoimin tehtäviin lumitöihin. Vaihtoehtoisesti osallistumishalukkuutta voi selvittääkirjallisilla sitoumuksilla.

Kun taloyhtiö tilaa talvikunnossapitoon liittyvät työt ulkopuoliselta ammattilaiselta, sen kannattaa kirjata sopimukseen, että palveluntarjoaja vastaa myös lumi- ja jäätilanteen tarkkailusta ja tarvittavista varotoimenpiteistä.

”Tällä tavalla taloyhtiö on lähtökohtaisesti täyttänyt velvollisuutensa turvallisuudesta huolehtimisessa”, Pynnönen sanoo.

Lue lisää:

Varaudu liukkauteen kotipihassa

Omalle tontille satava lumi on kasattava kauas talosta

Kiinteistönomistajan vastuu talvikunnostapidosta ei lopu, vaikka huoltoyhtiö hoitaisi työt

Talveen liittyvät pientalon turvallisuusasiat on syytä hoitaa kuntoon viimeistään nyt.

Yksi tärkeimmistä pientalon talveen liittyvistä turvallisuusasioista on lumiesteet ja niiden kunto.

Pientalon vesikatolla tulee olla asennettuna lumiesteet kulkureittien kohdille. Myös yleiset alueet rakennuksen ympärillä on suojattava putoavalta lumelta ja jäältä. Lumiesteiden puuttuminen voi pahimmillaan aiheuttaa vakavan tapaturman.

Lumiesteitä tarvitaan yleensä, kun vesikatteen kaltevuus on yli 1:8. Lumi-esteen tarvetta arvioi­taessa tulee tietysti huomioida vesikatteen materiaali (liukkaus) ja kaltevuus. Yleisenä periaatteena lähes kaikille tiili- ja peltikatteille sekä jyrkille bitumikermikatteille on, että lumiesteet tarvitaan. Harja- tai pulpettikatoilla, joiden vesikatteena on bitumikermi (ns. huopakate), tulee lumiesteiden tarve arvioida tapauskohtaisesti, kun kaltevuus on jyrkempi kuin 1:2.

Jos lumiesteet on asennettu, on myös huolehdittava niiden kiinnityksestä rakenteisiin tai katteeseen ja tarkastettava ne aika ajoin. Tiilikatteissa lumiesteet kiinnitetään katteen alapuoliseen erilliseen apupuuhun ja profiilipeltikatteessa yleensä ruoteen läpi kattotuoliin. Usein aapupuu puuttuu, jolloin lumieste on kiinnitetty ainoastaan katteen ruoteeseen. Kiinnitysruuvit ovat myös usein liian lyhyet, jolloin este on kiinni ainoastaan ruoteessa.

Tiilikatteissa kiinnityksien toteutustavan tarkastaminen vaatii joko kattotiilien siirtämistä kiinnikkeiden kohdalta. Jos rakennuksessa on yläpohjatila, voidaan joissain tapauksissa kiinnityksiä päästä tarkastamaan myös alapuolelta. Rivipeltikatteissa ja lukkosaumakatteissa lumiesteet taas yleensä kiinnitetään katteen pystysaumoihin puristusliittimillä. Näissä kiinnityksissä tyypillisin puute on kiinnikkeen löystyminen.

Ota lumi huomioon

Lumiesteissä on lisäksi hyvä tarkistaa, että kiinnikkeiden välit ovat oikeat kyseisen tyyppisille lumiesteille ja että lumiesteiden päissä kiinnikkeet ovat oikealla etäisyydellä lumiesteen päästä. Jos kiinnikkeitä on liian vähän, voivat lumiesteet irrota, vaikka asennustapa olisi muuten oikea. Mikäli lumieste jatkuu ”yli” viimeisestä kiinnikkeestä, voivat ne taipua. Alle ­kolmen ­metrin pituisia lumiesteitä ei tulisi käyttää, vaikka kulkureitti olisi kapeampikin. Lumen aiheuttama kuorma voi lyhyissä esteissä aiheuttaa niiden irtoamisen, vaikka kiinnitystapa olisi oikeanlainen.

Putkimallisissa lumiesteissä on myös hyvä tarkastaa, että putket eivät pääse liikkumaan sivusuunnassa niin, että ne irtoavat kannakkeista. Putkien liikkuminen sivusuunnassa voidaan estää esimerkiksi putken molempiin päihin porattavilla suurikantaisilla ruuveilla.

Mikäli lumiesteet taipuvat, johtuu se yleensä pitkillä ja jyrkillä lappeilla kuormitukseen nähden liian suurista kannakkeiden väleistä tai yläpuoliselta lappeelta puuttuvasta toisesta lumiesteestä. Jos katon lape on pidempi kuin yhdeksän metriä, tulisi se aina varustaa toisella lappeen ylempään osaan sijoitetulla lumiesteellä tai asentamalla lumiesteen kannakkeet tavanomaista lyhyemmillä väleillä.

Katolla tarkastuksia tehtäessä tulee aina kiinnittää huomiota työturvallisuuteen. Erityisesti katteen reunoilla lumiesteiden kiinnityksien tarkastamisessa tulee huomioida putoamisriskit.

Talotikkaat, kulkusillat ja lapetikkaat ovat osa turvallisuutta

Samassa yhteydessä lumiesteiden tarkastamisen kanssa on hyvä varmistaa, että vesikatolla kulkusillat ja lapetikkaat ovat turvalliset sekä talotikkaat kunnossa ja turvalliset. Rakennuksen omistajan vastuulla on varmistaa, että talotikkaat, kulkusillat ja lapetikkaat sekä muut vesikaton turvavarusteet ovat sellaisessa kunnossa, että esimerkiksi nuohoustyöt voidaan tehdä turvallisesti.

Kulkusilloista ja lapetikkaista löytyy usein puutteita puurakenteisten siltojen ja tikkaiden ikääntymisen aiheuttamista vauriosta sekä siltojen ja tikkaiden kiinnityksistä rakenteisiin. Erityisen yleisiä ovat lapetikkaiden kiinnityksien puutteet katon harjalla. Välillä lapetikkaiden päitä ei ole kiinnitetty ollenkaan tai ne on kiinnitetty esimerkiksi narulla piippuun.

Puurakenteisiin kulkusiltoihin ja lapetikkaisiin tulee usein puun ikääntymisen myötä rakenteellisia vaurioita, jolloin ne eivät kestä käytön rasituksia ja aiheuttavat katolla liikkujille tapaturmariskin. Metallisissa kulkusilloissa ja lapetikkaissa yleisimpiä puutteita ovat kiinnityksien puutteet. Kiinnitystavat ja kiinnityksien puutteet ovat samankaltaisia kuin lumiesteissä.

Pientalo talveen turvallisin mielin

Talveen siirryttäessä on hyvä ollut varmistaa, että käytössä olevat tulisijat sekä savuhormit on nuohottu määräyksien mukaisesti. Nuohouksen yhteydessä nuohooja tarkastaa tulisijat muutenkin paloturvallisuusnäkökulman kannalta ja ilmoittaa mahdollisesti havaitsemansa viat tai puutteet.

Nykymääräysten mukaan tulisijat tulee nuohota asuinrakennuksissa vuosittain, mikäli niitä käytetään. Vapaa-ajan asunnoissa nuohous tulee suorittaa kolmen vuoden välein. Jos tulisijat ovat olleet käyttämättä kolmen vuoden ajan, tulee tulisija ja savuhormi nuohota ennen tulisijan uudelleen käyttöönottoa.

Palovaroittimien toiminta, niiden riittävyys ja asennuspaikat on syytä myös tarkistaa. Nykyisten määräysten mukaan palovaroittimia tulee olla vähintään yksi joka kerroksessa sekä jokaisessa kerroksessa yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden.

Tämän lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että palovaroittimia on sijoitettu poistumisteille, kuten eteisiin ja portaikkoihin. Palovaroittimien oikea asennuspaikka on katossa vähintään 50 cm:n etäisyydellä seinästä ja vinokattoisissa rakennuksissa 100 cm:n etäisyydellä harjasta. Jos palovaroitin on sijoitettu seinään tai sisäkaton harjaan, se ei välttämättä hälytä yhtä aikaisin kuin oikein sijoitettu varoitin. Tämä johtuu siitä, että näillä osilla rakennuksessa voi olla alueita, joilla ilmanliike on vähäistä ja siksi savu siirtyy näihin osiin myöhemmin.

Toiminnan testaamisen sekä paristojen vaihtamisen lisäksi palovaroittimissa on hyvä tarkistaa niiden ikä. Nykyisin palovaroittimiin valmistaja on merkinnyt valmistusajan tai ”parasta ennen” -päiväyksen. Yleensä palovaroittimet on hyvä vaihtaa uusiin viimeistään kymmenen vuoden välein niiden luotettavan toiminnan varmistamiseksi.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 11/21. Lue koko artikkeli digilehdestä.

Lue lisää:

Omalle tontille satava lumi on kasattava kauas talosta

Jää kuormittaa kattoikkunaa

Kova lumitalvi altistaa katon lumiesteet kovalle rasitukselle. Vaikeimmassa tapauksessa koko lappeen luomikuorma painaa vain muutaman metrin matkalle asennettua estettä.

Kova lumitalvi testaa paitsikattorakenteita, myös lumiesteitä lumiesteet. Pahimmassa tapauksessa katolta valuva massa vie lumiesteet mukanaan rikkoen samalla kattoa ja sen alla olevia ruoteita.

Vesivekin tekninen neuvoja Pekka Uusitalo kertoo lumiesteiden pettämisen taustalta löytyvän tyypillisesti kaksi syytä.

Toinen näistä on kiinnikkeiden väärä mitoitus. Asiassa turvaudutaan hänen mukaansa turhan usein ”perimätietoon”, mikä on huono idea. Parempi ajatus olisi pitäytyä RT-korttien mitoitusohjeissa, joiden perustana ovat oletusten mukaiset lumikuormat.

Tällöinkin on syytä huomioida myös keliolosuhteet. Lumikuorman keventäminen on joskus tarpeen, vaikka kiinnitykset olisi tehty oikein.

Kuorman arviointi voi olla vaikeaa pelkästään pihalta katsomalla, eikä päätöstä katolle menemisestä kannata tehdä naapurin tekemisten perusteella. Parempaa apua tilanteen arviointiin löytyy Syken, Ilmatieteen laitoksen, Tulvakeskuksen ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Vesi.fi-nettisivulta. Siellä julkaistaan tietoa alueellisesta lumitilanteesta.

Kova kuormitus altistaa vaurioille

Toinen tyypillinen tekijä vaurioiden taustalla on Uusitalon mukaan esteiden asentaminen pelkästään kulkureittien yläpuolelle. Vaikka tämä riittää täyttämään lain kirjaimen, muutama metri lumiestettä ei aina riitä tarjoamaan vastusta koko lappeelle kertyneelle kuormalle.

Tilanne on erityisen hankala silloin, kun massa on jäätynyt ehjäksi kohvalevyksi. Tällaisessa tapauksessa koko lappeella oleva kuorma voi painaa muutaman metrin matkalle asennettua lumiestettä.

”Voima kasvaa tällöin niin suureksi, ettei normienkaan mukainen kiinnitys riitä vastaamaan siihen”, toteaa Uusitalo.

Myös kuistien omistajat voivat saada kovaa näyttöä katolla syntyvistä voimista. Sopivissa olosuhteissa lappeen ja kuistin katon lumikuorma jäätyy yhtenäiseksi levyksi, joka vääntää alaspäin valuessaan kuistia irti seinästä. Uusitalolla itselläänkin on kokemusta asiasta.

”Voima riittää pahimmassa tapauksessa kaatamaan koko kuistin.”

”Omassa kotitalossani ongelma ratkaistiin nostamalla kuistin katto riittävän korkealle suhteessa räystääseen”, kertoo Uusitalo.

Vesivekin profiililumiesteen muoto on suunniteltu pysäyttämään lumimassat tehokkaasti. Mallisuojattu lumieste soveltuu 1-2 -kerroksisiin rakennuksiin.

Kannat omille teilleen

Irronnut lumieste voi näyttää siltä kuin estettä ei olisi väännetty vaan tunkattu suoraan ylöspäin. Uusitalon mukaan tämä ei kuitenkaan yleensä johdu siitä, että jäätyminen olisi nostanut estettä.

”Nostava voima syntyy lappeen suuntaisen voiman painaessa enemmän esteen ylä- kuin alareunaa.”

Voimat kasvavat lappeen pinta-alan ja kattokulman jyrkkyyden myötä. Lopputulos voi kuitenkin nostaa jykevät lvi-ruuvit paikoiltaan jo matalahkoillakin kattokulmilla.

Uusitalo kertoo monien ruuvien myös rikkoutuneen kovien lumitalvien jäljiltä. Monet ruuvit kestävät hänen mukaansa paremmin poikkileikkausvoimia kuin suoraan ylöspäin kohdistuvaa vetoa, minkä takia ruuvien kannat voivat lähteä omille teilleen.

”Kehitimme kokemusten perusteella ruuveja lisäämällä terästä tiettyihin kohtiin”, kertoo Uusitalo.

Puuta ruuvin ympärille

Koska lumiesteen irtaantuminen voi alkaa yhtenä talvena ja jatkua seuraavana, neuvoo Uusitalo asukkaita tarkistamaan kiinnitykset keväisin. Jos ruuvi on päässyt repeytymään irti ruoteesta, asiasta on vaikea selvitä ilman kattoremonttia. Uusitalo ei kannusta yrityksiin korjata repeytynyttä kiinnittymiskohtaa liimoilla, hänen mielestään parempi ratkaisu on purkaa kattoa ja asentaa uutta puuta kiinnityksen tueksi.

Jossain tapauksissa kattoruoteen sijainti voi olla myös syy vaurion syntymiseen. Näin voi käydä, jos ruuvi osuu liian lähelle ruodelaudan reunaa.

”Kiinnitys voi tällöin revetä, koska ruuvin ympärillä ei ole yksinkertaisesti riittävästi puuta”, kertoo Uusitalo.

Jos tilanne huomataan asennuksessa, pitäisi kattoa purkaa sen verran, että kiinnikkeiden alle saadaan riittävästi puuta.

”Jos näin ei tehdä, aiheuttaa ruuvin repeäminen helposti isomman vaurion, jonka jälkeen kattoa on joka tapauksessa pakko purkaa”, sanoo Uusitalo.

Tiilikatoilla kiinnikkeet saadaan helpommin tiukasti ruoteisiin. Asennus voi kuitenkin vaurioittaa ylemmän rivin tiiltä, ellei tähän työstetä uraa lumiesteen kiinnikettä varten. Oikein tehdyssä asennuksessa ylemmän rivin tiili lepää ruoteen varassa, huonossa asennuksessa kiinnikkeen teräs jää kantamaan tiiltä.

”Viimeksi mainitussa tapauksessa tiili todennäköisesti hajoaa, kun sen päälle tulee painoa”, kertoo Uusitalo.

Konesaumatuissa katoissa ongelmia on tullut lähinnä siitä, että katon reunalla kulkevaa sadevedenohjaajaa eli jalkaränniä halutaan pitää lumiesteenä – mitä se ei muotoilultaan edes väitä olevansa.

”Lumi pääsee helposti jalkarännin yli, mikä onkin aiheuttanut pahimmat onnettomuudet korkeissa asuinkerrostaloissa”, kertoo Uusitalo.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 12/18. Lue koko artikkeli digilehdestä.

Lue lisää:

Talveen turvallisin mielin: Näin hoidat pientalon turvallisuuden kuntoon

Älylukko avaa kodin ulko-oven kätevästi ilman avaintakin. Erilaisia lukitusjärjestelmiä on monenlaisia. Parhaiten sopivan valinnassa on hyvä selvittää muutamia perusasioita.

Älylukko, digilukko ja elektroninen lukko ovat nimiä uusille lukitusjärjestelmille. Usein älylukolla virheellisesti tarkoitetaan pelkästään ilman avainta toimivaa lukkoa. Kyllä älyä löytyy niin mekaanisista avaimista kuin älypuhelimen käyttöliittymästä, kulkunapeista ja niihin yhdistetyistä älylukoistakin.

Kodin ulko-ovien älylukot voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: mekaanista avaimia käyttävät, älypuhelimella ohjattavat ja kulkukortilla tai napilla toimivat lukot. Kaiken lisäksi nämä voivat olla tuotemerkistä riippuen myös samassa älylukossa.

Lisäksi älytoiminnoilla varustetun vääntimen voi asentaa olemassa olevan lukkomekanismin päälle ilman, että olemassa olevaan sisäpuolen lukkorakenteeseen tarvitsee tehdä mitään muutosta. Etäohjattava vääntömoottori vääntää lukkonuppia ja avaa lukituksen tavalliseen tapaan. Vaihtoehtoja lukitusjärjestelmän älykkyyden lisäämiseen on siis useita.

Uudet lukitusjärjestelmät säästävät

Kerros- ja rivitalossa helposti päivitettävät avaimien ja lukkojen oikeudet helpottavat lukitusjärjestelmän ylläpitoa. Pääsyoikeuksia voi muuttaa joustavasti. Kadonnut avain tai kännykkäkoodi voidaan ohjelmallisesti ottaa pois käytöstä ilman, että lukkoja tarvitsee uudestaan sarjoittaa tai muiden avaimia vaihtaa. Muutoksien tekeminen käy nopeasti hallintaohjelmalla.

Omalla lukolla varustettuja älylukitusjärjestelmiä ovat muun muassa avaimelliset iLOQ S5 ja Abloy Pulse sekä avaimettomasti toimivat Yale Doorman ja Easyaccess.

iLOQ:n avaimissa ei ole yksilöiviä jyrsintöjä, vaan kaikki tieto on ohjelmoitu vahvasti salattuna avaimen mikrosiruun. Avainta ei voi kotikonstein kopioida. Lukkosylinteri tallentaa muistiinsa lukon avaamisen tai avaamisyrityksen. Älylukko ei tarvitse paristoa, sillä lukkosylinterissä on generaattori, joka tuottaa tarvittavan käyttösähkön avaimen työntyessä lukkopesään. Tuoteperheeseen kuuluu myös Privus-malli, jonka voi asentaa myös vanhaan lukkorunkoon ja lukitusjärjestelmä antaa käyttäjän itsensä ohjelmoida lukot ja avaimet. Tuoteperheeseen kuuluu myös riippulukko, kalustelukko ja avainkytkin. iLOQ-lukitusjärjestelmään kuuluvat älypuhelinsovellukset Android- ja iOS-käyttöjärjestelmille.

Abloy Pulse on avaimellinen kerrostaloihin ja pari/rivitaloihin tarkoitettu älylukitusjärjestelmä. Päivittäminen peruslukosta älylukon tapahtuu vaihtamalla sylinteri tai avainpesä. Avaimen työntöliike antaa tarvittavan energian avaimelle ja lukolle, joten paristoista ei tarvitse kantaa huolta. Avaimet ja lukot kommunikoivat keskenään ja hallinnointi onnistuu vaikka älypuhelimen välityksessä. Tällöin lukitusta hallinnoivan ja avaimen käyttäjän ei tarvitse olla samassa paikassa.

Lukko auki sormenjäljellä

Yale Doorman on paristotoiminen älylukko, jota käytetään ilman mekaanista avainta, vaan avaamiseen voi käyttää koodia, kulkutunnistetta, kaukoavainta tai älypuhelinta. Myyntipakkauksen lukkorunko asennetaan olemassa olevan lukkorungon tilalle. Tilapäinen kulkukoodi/lupa voidaan syöttää lukkoon, joten vara-avaimia ei tämä järjestelmä kaipaa. Älylukon mobiilikäyttöä varten tarvitaan lukon lisäksi erikseen myytävät Yale Smart Home -keskusyksikkö sekä lukkomoduuli.

Yale Doorman kätkee sisäänsä mm. automaattisen lukitustoiminnon, joka lukitsee oven automaattisesti, kun ovi suljetaan. Lukon sisäänrakennettu hälytin ilmoittaa lukkoon kohdistuvista murtoyrityksistä ja saa tarvittaessa hälyttämään oven aukaisuista. Yale Doorman voidaan myös kytkeä osaksi Yale Smart Home- tai Verisuren hälytysjärjestelmää.

Easyaccess Easyfingertouch -älylukko on varustettu sormenjälkiskannerilla ja kosketusnäytöllä. Koodilla, sormenjäljellä tai tunnisteavaimella toimiva lukko on itse asennettava. Skandinaavisiin mittoihin suunniteltu lukkorunko asennetaan suomenkielistä ohjetta seuraten. Kahdella paristolla toimivan lukon mukana on kolme tunnisteavainta ja lukon muistiin voi tallentaa 999 erilaista pääsykoodia ja kaksisataa sormenjälkeä. Asennuksen ja koodauksen jälkeen lukko on käyttövalmis.

Mikäli väärä käyttäjäkoodi syötetään viisi kertaa peräkkäin, lukko sulkeutuu kolmeksi minuutiksi, jonka jälkeen koodia voi jälleen syöttää. Lukossa on näppäimistö myös sisäpuolella, jolloin oven saa tarvittaessa lukittua myös sisältä päin näppäimillä. Tarvittaessa älylukon saa liitettyä Easy Zigbee 3.0/BLE- ja EasyRing Lock –moduuleihin, joilla lukko saadaan liitettyä osaksi älykotijärjestelmää tai oven avaamisen etänä.

Toimiva älylukko oveen

Uuden lukon tai etävääntimen mekaanisten mittojen sopivuus on syytä tarkistaa ja myös ulko-oveen hankittaessa laitteen pakkaskestävyys. Omakotitalon ulko-ovessa lukko joutuu toimimaan varsin laajalla lämpötila-alueella. Mekaanisesta lujuudesta ei kannata tinkiä.

Kannattaa jo suunnitteluvaiheessa ottaa kuvat nykyisestä ovesta ja siinä olevasta lukosta sisä- ja ulkopuolelta sekä oven sivulla olevasta lukkorungosta. Lukkorunkoon on merkitty vaihtoehtoja etsittäessä tarpeellinen lukkorungon tyyppi.

Etäohjausta varten tarvitaan langaton yhteys, joka voi olla laitteesta riippuen esimerkiksi kodin langaton lähiverkko (wlan), bluetooth, Z-Wave, RFID ja Zigbee. Tärkeintä on valita ohjaustapa, jolla on mahdollista toteuttaa tarvittaessa esimerkiksi pääsyoikeuksien helppo jakaminen, kertakäyttöisten pääsyoikeuksien luominen, saada kulkijoiden tiedot ja mahdollisuuden liittää lukkojärjestelmä muihin kodin älyjärjestelmiin.

Iso askel on päätös siirtyä kokonaan avaimettomaan järjestelmään ja luopua mekaanisista avaimista. On hyvä muistaa asiaa harkittaessa, että vanhan lukon tai lukitusjärjestelmä päälle asennettavat älylukkoratkaisut eivät tuo turvaa, jos käytössä on liian vanhat mekaaniset avaimet ja avaimista voi vuosien saatossa olla tehty teillä tietämättömillä olevia kopioita. Lisäksi avainmallit ja mekaniikat on suojattu patenteilla vain tiettyyn vuoteen saakka.

Älylukoista löytyy parhaiten tietoja valmistajien nettisivuilta. Sieltä käy selville hinnan lisäksi lukon ominaisuudet ja ennen kaikkea sopivuus haluttuun oveen. Sopivia uusia lukkoratkaisuja ja vanhan lukon päivitystä älykkääseen versioon kannatta tiedustella myös lukkoliikkeistä, koska heillä on paras asiantuntemus vanhoihin ja uusiin lukitusjärjestelmiin.

Ennen uuden älylukon tai älyvääntimen asennusta on selvitettävä ovessa jo olevan lukon mallimerkintä, jotta voidaan varmistua uuden lukon tai vääntimen soveltuvuudesta. Tavallisesti lukon mallimerkintä on selkeästi näkyvillä.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 11/21. Lue artikkeli digilehdestä.

Lue lisää:

TM Pikakoe: Yale Linus -älylukon asentaminen hoituu vartissa

TM Pikakoe: Kotimainen Pindora -älylukko on tuore tulokas

Sähköpalo eli sähkölaitteesta tai -asennuksesta alkanut tulipalo kirjattiin viime vuonna pelastuslaitokselle tulleen palohälytyksen syyksi 2340 kertaa. Usein sähköpalo alkaa liedestä, mutta valaisinpalot ovat lisääntyneet.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan vuonna 2021 kirjattiin enemmän sähköpalosta alkaneita tulipaloja kuin vuonna 2020, mutta vähemmän kuin viitenä aiempana vuonna (2015–2019). Pelastustoimen PRONTO-tietokannan mukaan pelastuslaitoksilla oli viime vuonna noin 2340 palohälytystä, joissa syttymissyyksi oli kirjattu sähkö, vuonna 2020 niitä oli 2210.

Eniten sähköpaloja aiheutti sähköliesi (870), ja palon syynä oli lähes kaikissa tapauksissa käyttäjän huolimaton toiminta. Valaisinpalot lisääntyivät edellisvuosista, mutta kiuaspalojen määrä väheni.

Sähköpalo alkaa yleisimmin omasta virheestä

Sähköpalolla tarkoitetaan tulipaloa, joka saa syttymisenergiansa suoraan sähköstä, esimerkiksi liedestä, kiukaasta, kylmälaitteesta, valaisimesta tai sähköasennuksesta.

”Yleensä sähköpalon taustalla on sähkölaitteen väärä tai virheellinen käyttö, asennus tai huollon laiminlyönti”, sanoo Tukesin sähköpaloasiantuntija Jukka Lepistö.

Väärää käyttöä ovat esimerkiksi tapaukset, joitta laitetta käytetään, vaikka sen toiminnassa on toistuvasti häiriöitä tai laitetta käytetään, vaikka se on näkyvästi vaurioitunut. Myös huollon laiminlyöminen tai laitteen väärä sijainti, esimerkiksi pakastin parvekkeella tai pyykin kuivattaminen kiukaan lähettyvillä, luokitellaan vääräksi käytöksi. .

Paranna paloturvallisuutta kotona

Alustavien tietojen mukaan sähköpaloissa menehtyi viime vuonna 13 henkilöä yhdeksässä eri onnettomuudessa. Näissä tapauksissa palon syttymislähteeksi oli PRONTO-tietokantaan merkitty kiuas, jakokeskus, kylmälaite, liesi tai uuni, mikroaaltouuni sekä sähköjohdot. Liedestä tai uunista lähteneitä paloja on ollut viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin 915 vuodessa.

”Liesipalon syynä on hyvin harvoin itse liedestä johtuva vika, useimmiten syynä on ihmisen huolimattomuus, varomattomuus tai kiire. Yleisin palon aiheuttaja onkin lieden unohtuminen päälle tai sen kytkeytyminen päälle vahingossa. Lieden päällä tai lähettyvillä olevat materiaalit syttyvät ja palo leviää yleensä melko nopeasti läheisiin rakenteisiin”, Lepistö sanoo.

Valaisin yhä useamman sähköpalon lähteenä

Vuosina 2016–2020 valaisimista aiheutuneita rakennuspaloja tai -palovaaroja on ollut keskimäärin noin 180 vuodessa. Viime vuonna näitä tapauksia oli noin 215. Useimmiten onnettomuuden syynä oli viallinen loisteputkivalaisin.

”Yhtenä syynä tähän voi olla vähentynyt huolto ja se, että vikaantuneita valaisimia ei huomata ajoissa. Jos valaisimen loisteputki vilkkuu tai palaa muuten omituisesti, pitää se vaihtaa uuteen pikaisesti. Tällaisessa tilanteessa valaisin voi kuumentua niin paljon, että se syttyy palamaan ja saattaa samalla sytyttää myös katon”, Lepistö varoittaa.

Valaisinpaloja voi ehkäistä suosimalla valaistuksessa ledejä, jotka eivät kuumene. Turvallisuutta lisäät myös varmistamalla, että siirrettävät valaisimet on sijoitettu ja kiinnitetty niin, etteivät ne voi kuumentaa ja sytyttää lähellä olevaa materiaalia. Esimerkiksi sänkyyn tai nojatuoliin pudonnut valaisin voi sytyttää tekstiilit palamaan.

Lue lisää:

Vanhoissa loisteputkissa piilee paloriski: päivitä loisteputket ledeiksi

Näin asennat led-nauhan

Taloyhtiön pelastussuunnitelma kannattaa nyt päivittää. Siitä on myös hyvä tiedottaa asukkaille kevään yhtiökokouksessa.

Taloyhtiöiden turvallisuusasiat ovat herättäneet viime aikoina huolta. Isännöintiin on tullut yhteydenottoja väestönsuoja- ja muissa pelastusasioissa, kerrotaan Isännöintiliitosta.

Tiedottaminen pelastussuunnitelmasta on usein taloyhtiössä heikoin lenkki pelastussuunnitelmaa koskevien velvoitteiden täyttämisessä. Vaikka lain edellyttämä pelastussuunnitelma on laadittu, ei siitä tiedottamisesta ole välttämättä huolehdittu. On taloyhtiön hallituksen vastuulla, että pelastussuunnitelmasta tiedotetaan.

”Pelastussuunnitelmat on todennäköisesti laajasti laadittu, mutta niitä ei välttämättä ole päivitetty ja pidetty ajan tasalla eikä tiedottamista ole hoidettu”, Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jenni Valkama arvioi monen taloyhtiön tilannetta.

Epävarmuus on saanut asukkaat kyselemään isännöinnistä oman taloyhtiön turvallisuusasioita aikaisempaa enemmän.

”Usein kysytty kysymys tällä hetkellä on, onko talossa väestönsuojaa lainkaan. Lisäksi asukkaita kiinnostaa kuinka nopeasti sellainen on otettavissa käyttöön ja milloin viimeksi tai onko ylipäätään väestönsuojatarkastuksia tehty. Nämä tiedot pitää löytyä pelastussuunnitelmasta”, Valkama sanoo.

Pelastussuunnitelma on oltava tiedossa

Kevään yhtiökokouksissa on hyvä tiedottaa asukkaille pelastussuunnitelmasta. Pelastussuunnitelman voi esimerkiksi toimittaa asukkaille yhtiökokouskutsun mukana, tai ainakin asukkaille voi kertoa, mistä se on saatavilla.

Yhtiökokouksessa voi Valkaman mukaan käydä pelastussuunnitelman sisällön pääpiirteittäin läpi ja samalla antaa osakkaille mahdollisuuden esittää asiaan liittyviä kysymyksiä ja kommentteja. Kommenttien perusteella voidaan myös tarvittaessa päivittää pelastussuunnitelmaa.

Tiedottamisen tavoista ei ole tarkempia säännöksiä, joten hallitus ja isännöitsijä voivat valita taloyhtiölle parhaiten soveltuvan tavan viestiä pelastussuunnitelman sisällöstä. Tiedottamisessa on kuitenkin huomioitava kaikki asukkaat, joten pelastussuunnitelman tallentaminen esimerkiksi verkkosivuille ei vielä riitä.

Pelastussuunnitelma on pelastuslain mukaan laadittava asuinrakennuksiin, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa. Siinä esitetään rakennukseen liittyvät vaaranpaikat ja riskit, annetaan toimintaohjeet tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä vaaratilanteissa kuten tulipalossa toimimiseksi, Valkama kertoo.

”Vastuu pelastussuunnittelusta ja sen ajan tasalla pitämisestä ja tiedottamisesta on taloyhtiön hallituksella siitäkin huolimatta, että taloyhtiössä olisi valittu turvallisuuspäällikkö tai vastaava henkilö”, Valkama huomauttaa.

Vuotovahinko aiheutuu keittiössä useimmiten astianpesukoneen hajoamisesta. Vakuutusyhtiön mukaan tällaisen vuotovahingon hintalappu on useita tuhansia euroja.

Keittiökoneita tulee käyttää valvotusti eli vain silloin, kun joku on paikalla. Ifin vahinkotilastojen mukaan keittiössä sattuva vuotovahinko johtuu useimmiten astianpesukoneesta. Vahingon keskikorvaus on noin 4 000–5 000 euroa, ja se muodostuu yleensä vahingon selvityksestä eli kosteuskartoituksesta, purkutöistä, kuivauksesta ja jälleenrakennustöistä. Vahinko on yleensä sitä pienempi mitä aiemmin se huomataan.

Astianpesukoneiden asennuksessa ja huollossa on vakuutusyhtiön mukaan usein parannettavaa. Tiskikoneiden vuotovahinko syntyy yleisimmin poistoputkesta. Se on syytä tarkistaa tasaisin väliajoin ja vaihtaa, jos vuotoja havaitaan.

Astianpesukoneen alla on hyvä olla vuotokaukalo, sillä se tuo vuotovahingon nopeammin näkyviin. Niitä löytyy nykyään useammista kodeista kuin aiemmin. 2017–2019 tehdyissä Kunnon koti -tarkastuksissa peräti 19 prosentissa vuotokaukalo puuttui, viimeisen kahden vuoden aikana enää 13 prosentissa.

Uuni ja liesi ovat yleisimmät tulipalojen aiheuttajat

Ifin tilastojen mukaan ruoanlaitto on yleisin syy kodin tulipaloihin. Tulipalo aiheutuu yleensä siitä, että jää jotain ruokaa liedelle tai uuniin tai että lähellä on jotain palavaa materiaalia. Liesivahti on hyvä tulipalon estäjä.

Vakuutusyhtiö muistuttaa myös liesituulettimen suodattimen puhdistamisen tärkeydestä. Suodatin on hyvä pestä kerran kuussa, ettei sinne pääse kertymään likaa, joka puolestaan voi syttyä palamaan.

Pidä keittiösi turvallisena – ehkäise vuotovahinko ja tulipalo

1 Käytä koneita vain, kun olet paikalla. Muista myös sulkea astianpesukoneen hana, kun sitä ei käytetä.

2 Hanki keittiöön sammutusvälineitä. Sammutuspeite on hyvä olla käden ulottuvilla. Myös palovaroittimien toiminta on hyvä tarkistaa säännöllisesti.

3 Puhdista uuni säännöllisesti. Varmista, ettei lieden lähellä ole helposti syttyviä tavaroita.

4 Puhdista liesituulettimen suodatin kerran kuussa.

5 Imuroi jääkaapin alta ja takaa säännöllisesti ainakin kerran vuodessa.

Taloyhtiö on vastuussa leikkipaikan turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Tämä kannattaa pitää mielissä kevään piharemontteja suunniteltaessa.

Moni taloyhtiö suunnittelee pihaan liittyviä parannustöitä kuten nurmikon, istutusten, päällysteiden ja myös leikkipaikan uudistamista tai korjaamista. Leikkipaikan turva-alustat kannattaa möyhiä, uusia tarvittaessa ja varmistaa laitteiden turvallisuus. Leikkivälineiden on oltava kaatumattomia ja sellaisia, ettei niissä ole kuristumisvaaraa.

”Leikkipaikat tulee suunnitella huolellisesti ja ne tulee ylläpitää turvallisina koko käyttöiän ajan”, Tukesin ylitarkastaja Arttu Mäkinen kertoo.

Leikkipaikan ylläpito ei vaadi suuria resursseja, kun tarkastukset ja huollot tehdään säännöllisesti. Vaaran paikkoja ilmestyy leikkipaikoille ajan myötä, jos tarkastus- ja huoltotyöt laiminlyödään. Mikäli taloyhtiön leikkipaikalla on teknisiä välineitä tai käyttöaste on korkea, tarkastuksen tekijällä on oltava syvempää osaamista ja tietoa aiheesta.

Leikkivälineillä standardit

Leikkivälineiden turvallisuudesta on olemassa turvallisuusstandardit, ja taloyhtiön kannattaa varmistaa, että hankittavat välineet ovat niiden mukaisia. Taloyhtiö voi kuitenkin ostaa myös muunlaisia kuin standardit täyttäviä leikkivälineitä. Silloin tulee kuitenkin varmistaa, että ne eivät ole lapsille vaarallisia. Kaikenlaisten leikkivälineiden turvallisuudesta on tärkeää huolehtia huollolla ja tarkastuksilla.

”Taloyhtiön tulee hankkia vain turvallisia leikkivälineitä. Taloyhtiön on pystyttävä osoittamaan, että leikkivälineiden turvallisuudesta ja niiden turvallisesta sijoittelusta on huolehdittu, jos vahinkoja sattuu”, Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen muistuttaa.

Leikkikenttävälineiden turvallisuusvaatimuksia päivitetään tietyin aikavälein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että käytössä olevia leikkikenttävälineitä tulisi päivittää uusien vaatimusten mukaisiksi silloin, kun ne ovat turvallisia. Taloyhtiö tekee useammin kuin kerran vuodessa silmämääräisiä tarkastuksia leikkipaikan turvallisuuteen. Näin yhtiössä huomataan, jos leikkipaikka on joutunut esimerkiksi ilkivallan kohteeksi tai sen siisteydessä on puutteita.

Vääränlainen lamppu valaisimessa voi aiheuttaa Tukesin mukaan tulipalon. Valaisimen ja lampun yhteensopivuus kannattaa varmistaa aina ennen lampunvaihtoa.

Hehkulamppujen käyttö on vähentynyt merkittävästi, ja niiden sijaan valaisimissa käytetään nykyään enimmäkseen led- ja energiansäästölamppuja. Ledilamput tuottavat hehkulamppuihin verrattuna vähän lämpöä, ja markkinoille on tullut valaisimia, jotka on suunniteltu nimenomaan ledeille. Usein hehkulamppu voidaan kuitenkin vaihtaa valaisimessa alun perin olleen ledilampun tilalle.

Tukes muistuttaa, että lampun vaihtajan pitää aina varmistaa valaisimen ja lampun yhteensopivuus. Turvallisuuden voi arvioida vertaamalla valaisimeen merkittyä maksimitehoa (W) lampun tehoon (W).

Hehkulamppuja kotona

Monilla on edelleen erikokoisia hehku- ja halogeenilamppuja varastoituna kotiinsa. Tukes neuvoo käyttämään vain valaisimeen sopivaa lamppua. Kaikkiin valaisimiin on merkitty lampun mitoitusteho, jolle valaisin on suunniteltu. Tehon yksikkö on watti (W). Merkintää tehokkaamman tai muuten vääränlaisen lampun käyttö aiheuttaa aina vaaran. Seurauksena voi olla valaisimen tai sen lähellä olevan materiaalin syttyminen ja tulipalo.

Hehku- tai halogeenilampun valaisuteho riippuu pitkälti lampun tehosta (W), kun taas led-lampun valon määrää kuvaa luumen-luku (lm). Karkeasti voidaan sanoa, että 800 luumenin led-lampun tuottama valon määrä (tehon yksikkönä noin 10 W) vastaa noin 60 W:n hehkulamppua.

Kun esimerkiksi mitoitusteholtaan 25 W:n valaisimessa käytetään led-lamppua, teholtaan 11 W, valaisin valaisee kirkkaasti, eikä kuumenemisen vaaraa ole. 11-wattinen hehkulamppu ei puolestaan valaisisi riittävästi.

Valaisin saattaa kuumentua

Jos valaisimessa voidaan käyttää myös hehkulamppuja, 25 watin hehkulamppu valaisee huomattavasti huonommin kuin ledilamppu, mutta valaisin kuumenee. Jos valaistus koetaan yhä huonoksi, vaikka hehkulamppu on valaisimessa lukevan maksimitehon mukainen, kaapista kaivetaan toinen ja tehokkaampi hehkulamppu. Sen teho voi olla esimerkiksi 60 W. Valaistus paranee, mutta valaisimen lämpötila nousee niin paljon, että tulipalon vaara on ilmeinen.

Ledilamppua käyttämällä tarvitaan huomattavasti pienitehoisempi lamppu, jotta saadaan yhtä hyvä valaistus kuin hehku- tai halogeenilampulla. Pienempi teho tarkoittaa myös pienempää sähkönkulutusta.

Sauna kuuluu suomalaiseen juhannukseen kuin joulupukki jouluun. Ennen ensimmäisiä juhannuslöylyjä on hyvä tarkistaa mökkisaunan kunto. Sauna- ja spa-yhtiö Harvian tuoteryhmäpäällikkö Arto Harvia jakaa vinkit, kuinka voit nauttia kesän rentouttavista mökkilöylyistä turvallisesti.

Turvallisessa saunomisessa kaikki alkaa saunan ylläpidosta ja huollosta. Jo ennen saunan lämmittämistä on hyvä miettiä, missä kunnossa kiuas ja saunalauteet ovat.

”Lahot saunalauteet voivat jopa romahtaa. Onkin tärkeää, että saunan ilmanvaihto pidetään kunnossa, jotta lauteet kuivuvat nopeasti eivätkä pääse lahoamaan. Lauteiden käyttöikää voi pidentää myös parafiiniöljykäsittelyllä”, kertoo Arto Harvia.

Kiukaan huoltaminen on tärkeää niin turvallisuuden kuin saunomiskokemuksen kannalta. Perinteisen puukiukaan käyttöikä on lähes kymmenen vuotta ja sitä voi pidentää hyvällä hoidolla: kivien ja polttopuiden oikealla ladonnalla, tuhkien tyhjennyksellä ja nuohouksella.

”Puhki palanut kiuas on aina tiensä päässä ja turvallisuusriski. Jos saunassa ei saa enää kunnon löylyjä, voi kiukaassa olla reikiä. Kiuas ei toimi silloin enää niin tehokkaasti, eikä sauna lämpene kunnolla”, sanoo Harvia.

Tekniikalla turvallisuutta

Saunassa tyypillisimpiä haavereita ovat kuuman kiukaan aiheuttamat palovammat. Kuka tahansa voi helposti horjahtaa kuumista löylyistä noustessaan, ja erityisesti lapsiperheissä perheen pienimpien äkkinäisiä liikkeitä voi olla vaikea ennakoida.

”Kiukaan ympärille asennettavilla suojakaiteilla on helppo välttää tapaturmat, varsinkin lasten kanssa. Kiuasta asennettaessa on myös tärkeää huomioida tarpeeksi suuri suojaetäisyys seinään ja lauteisiin. Monet lisävarusteet, kuten puukiukaiden suojaseinät, mahdollistavat kiukaan asentamisen myös huomattavasti pienempään tilaan, jolloin voidaan panostaa enemmän laudetilaan, käytettävyyteen ja turvallisuuteen.”

Myös kiuasmalleissa on eroja turvallisuuden kannalta. Puukiukaissa pienet yksityiskohdat helpottavat saunan lämmitystä.

”Kiukaissa kannattaa suosia mallia, jossa luukun ja hanan kahvat on valmistettu kuumentumattomasta materiaalista.”

Mökkien varustelutaso on parantunut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja yhä useammassa mökissä on moderni sähkö- tai hybridisauna, johon saa uutta turvallisuutta parantavaa teknologiaa.

”Hyvin varustelluissa kiuasmalleissa ja ohjauskeskuksissa on erillinen ohjauspaneeli, joka mahdollistaa kiukaan vaivattoman käytön ilman, että saunaan tarvitsee mennä erikseen. Paneeli näyttää, onko kiuas päällä, ja lisäksi saunan lämpenemistä on kätevää seurata sen näytöltä.”

Pidetään kaverista huolta

Juhannus on suomalaisten suosikkijuhla, ja mökillä saunotaan usein pitkän kaavan kautta. Löylyjen lomassa on hyvä muistaa pieniä tapoja, joilla varmistaa oma sekä saunakavereiden turvallisuus.

”Lauteilta kannattaa nousta rauhassa eikä uimaan pidä rynnistää liian kovalla vauhdilla, jotta kehon lämpötila ennättää tasaantumaan. Myös riittävä veden juominen on tärkeää kuivumisen ehkäisemiseksi, etenkin jos saunassa istutaan iltamyöhään. Alkoholin kulutuksessa maltti on valttia. Harvian väki toivottaa hyvää juhannusta suomalaisille ja kehottaa nauttimaan saunan löylyistä kaikessa rauhassa”, muistuttaa Harvia.

Neljäsosa suomalaisista julkaisee lomakuviaan Facebookissa ja Instagramissa kodin ollessa tyhjillään. Murtovarkaat todennäköisesti kiittävät avusta.

Sosiaalisen median käyttäjiä varoitellaan julkaisemasta lomaltaan kuvia, jotka saattavat paljastaa asukkaiden olevan poissa kotoa. Pitkäkyntiset seuraavat erityisesti sometilejä, joiden yksityisyysasetukset sallivat tiedon ja kuvien leviämisen laajalle joukolle. Tihutöitä on entistä helpompi tehdä, kun tietää talon omistajien olevan kaukana rakennuksesta.

Verisure selvitti ihmisten lomakäyttäytymistä turvallisuuden näkökulmasta. Kysely paljasti, että neuvoista huolimatta 26 prosenttia aikuisista julkaisee lomakuvia sosiaalisessa mediassa kotinsa ollessa tyhjillään. Erityisen aktiivisia ovat 18–29-vuotiaat. He kertovat lomastaan reaaliaikaisesti ja usein juuri sometilin kautta.

Jäikö kahvinkeitin päälle?

Vaikka suomalaiset julkaisevat lomakuviaan huolettomasti, ovat he tarkkoja paloturvallisuuteen ja vesivuotoihin liittyvissä kysymyksissä. Liki 60 prosenttia vastanneista kertoo sulkevansa astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen vesisulut vuodon estämiseksi. Myös sähkölaitteiden virtakaapelit irrotetaan pistokkeista varsin usein.

”Yllättävän monia henkilöitä stressaavat kodin turvallisuusasiat loman aikana. Yli puolet tutkimukseemme vastanneista miettii, jäikö kahvinkeitin päälle tai jokin muu sähkölaite toimimaan”, Verisurelta kerrotaan.

Yleisin stressin aihe on kahvinkeitin. Myös muut kodinkoneet kuten kylmälaitteet, viihde-elektroniikka ja esimerkiksi lieden mahdollinen päälle jääminen aiheuttavat sydämen tykytystä. Myös ulko-oven lukitseminen ja yleensä ovien sulkeminen mietityttävät ihmisiä sen jälkeen, kun lomalle on lähdetty.

Asuntomurto ja vesivuoto

Kyselyn mukaan vesivuoto on tyypillinen vahinko, joka vastanneille on sattunut heidän ollessa poissa kotoa. Osa kertoo myös kohdanneensa asuntomurron ja sen jäljet kotiin saavuttuaan. Mökkiviikonlopun aikana takaoven lasi on saatettu rikkoa ja sitä kautta on päästy asuntoon sisään. Perintökorut ovat voineet lähteä, työkalut hävitä, vaatekaapit myllätty ja vuodetekstiilit saattavat olla lattialla.

”Astianpesukoneen tiiviste oli hapertunut ja vettä oli vuotanut altaan alle jo hyvän aikaa. Vuodosta syntyi iso vesivahinko”, tutkimukseen osallistunut kertoo.

Tutkimukseen osallistui 1513 suomalaista ja sen toteutti YouGov Finland. Vastanneista 58 % sanoo sulkevansa pesukoneiden vesisulut ennen lomalle lähtöä, 56 % irrottaa sähkölaitteet verkosta, 37 % pyytää naapuria katsomaan asuntoaan ja jättää kodin avaimet hänelle, 32 % pyytää jotakuta keräämään postit ja pitämään kodin asutun näköisenä, 13 % vie arvoesineet piiloon ja jättää kotiin valon palamaan.

Sähkölaitteita tulee käyttää ohjeiden mukaan ja niiden kunto tulee tarkastaa säännöllisesti. Näillä toimenpiteillä pystyttäisiin sähköpaloja välttämään jo huomattavasti. Laite voi syttyä palamaan tai aiheuttaa tulipalon, jos sähkölaitetta ei ole huollettu tai laite on päässyt rikkoutumaan ja sitä käytetään siitä huolimatta.

Puolet sähköpalovahingoista johtuu laitteen virheellisestä käytöstä ja toinen puoli teknisestä viasta. Tekninen vikakin voi alun perin aiheutua huolimattomuudesta tai puutteellisesta kunnossapidosta. Asennus- ja käyttöohjeet pitäisi muistaa lukea ja laitteen ominaisuuksiin tutustua. Sähkölaitetta tulee myös käyttää vain sille tarkoitetuissa olosuhteissa.

Kodinkoneita ei tule jättää päälle kodista poistuttaessa, kylmälaitteiden ilmankierrosta tulee huolehtia ja erityisesti hellekausina, silitysrauta kannattaa sammuttaa tarkkaavaisuuden kiinnittyessä muualle kuin silittämiseen, saunan kiukaan päälle ei missään tapauksessa tule ripustaa palavaa materiaalia, vaikka saunassa vaatteiden kuivattaminen houkuttelisikin.

Kuntokartoitus kannattaa

Sähköasennusten kuntoa ja toimintaa tulee tarkkailla säännöllisesti. Sähköjohdot, sähkökeskukset, kytkimet ja pistorasiat on syytä selvittää ja tehdä kuntokartoitus parin vuosikymmenen välein. Kuntokartoituksen tekee sähköalan ammattilainen. Sähköistyksen turvallisuus on syytä varmistaa myös putkiremonttia tehtäessä ja esimerkiksi asuntoa ostettaessa.

Kartoitus on hyvä tehdä aina, jos sähköjärjestelmässä on vaurioita kuten valot vilkkuvat, sulakkeet palavat tai automaattisulake laukeaa herkästi. Kuntokartoituksella asukas saa mielenrauhaa, parantaa turvallisuutta, nostaa asumismukavuutta ja kenties myös asunnon arvoa. Palovaroittimen kunto tulee tarkastaa säännöllisesti ja paristo vaihtaa, jos laite on paristokäyttöinen.

Liesi, loisteputki ja laturi

Suuri osa sähköpaloista johtuu kodinkoneista kuten liedestä. Ruoanlaittoa sähköliedellä tulee valvoa eikä lieden lähelle saa jättää mitään helposti syttyvää. Myös lemmikit voivat vahingossa käynnistää lieden. Astian- ja pyykinpesukonetta ei pidä jättää päälle valvomatta, vaikka poistuisi paikalta vain lyhyeksi aikaa. Kylmälaitteiden tausta tulee aika ajoin imuroida puhtaaksi pölystä.

Sähköpaloja voi ehkäistä esimerkiksi näillä vinkeillä:

• vältä veden roiskumista pesukoneen päälle ja puhdista nukkasihti säännöllisesti
• irrota piensähkölaitteen pistotulppa käytön jälkeen, poista viallinen laite käytöstä
• vaihda välkkyvä loisteputki välittömästi ylikuumenemisvaaran vuoksi
• vaihda kuumenevat lamput viileisiin ledilamppuihin
• käytä vain ehjää laturia ja tarkasta latauksen aikana ladattavan laitteen lämpötila

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on selvittänyt ulkotulien turvallisuutta. Kymmenestä testatusta tuotteesta kaksi todettiin vaarallisiksi.

Tukes testautti yhteensä kymmenen ulkotulta VTT Expert Services Oy:ssä keväällä 2018. Kahdesta ulkotulesta löytyi vaaraa aiheuttavia puutteita: ne syttyivät vaaralliseen allaspaloon. Allaspalossa ulkotulen sula kynttilämassa syttyy palamaan koko pinta-alaltaan aiheuttaen odottamattoman suuren liekin. Muista tuotteista löytyi vähäisempiä puutteita esimerkiksi merkinnöissä. Niistä annettiin toimijoille huomautuksia.

Polar-ulkotuli juhlaroihu sangossa -niminen tuote (malli 235136) poistettiin markkinoilta ja Puttipaja-ulkotuli 8 cm, vaaleankeltainen, sai myyntikiellon. Tuotteet syttyivät testattaessa allaspaloon.

Tukes muistuttaa, että ulkotulia käytettäessä kannattaa lukea tarkkaan tuotteen varoitusmerkinnät ja noudattaa turvaetäisyyksiä. Allaspaloa ei saa sammuttaa vedellä, vaan tukahduttamalla.

Näin ulkotulet tutkittiin

Ulkotulien turvallisuutta tutkittiin havainnoimalla tulen palamista alusta loppuun sekä mittaamalla lämpötilaa tuotteen pohjasta. Ulkotulet eivät saa syttyä vaaraa aiheuttavaan allaspaloon. Jos ulkotulen pohjan lämpötila nousee liian korkeaksi, se voi vaurioittaa ulkotulen alustaa. Jos ulkotuli on asetettu käyttöohjeiden vastaisesti esimerkiksi puiselle alustalle, voi alusta jopa syttyä palamaan, kun pohjan lämpötila nousee liian korkeaksi.

”Polarin ulkotulen kohdalla havaittiin näin korkeita lämpötiloja, pohjan lämpötila nousi maksimissaan jopa 541 C -asteeseen”, kertoo projektista vastannut Tukesin ylitarkastaja Jyri Pekkanen.

Käytä ulkotulia turvallisesti

– Noudata ulkotulen varoitusmerkintöjä!
– Ulkotulia ei saa polttaa parvekkeella, kuistilla tai katoksen alla, ettei tuli vahingossa tartu ympäristöön.
– Ulkotulta saa polttaa vain palamattomassa astiassa, tai telineessä tai asetettuna tukevasti lumihankeen tai hiekkaan, ettei tuuli kuljeta keventynyttä astiaa esimerkiksi pensaisiin tai muualle palavien materiaalien luo.
– Ulkotulen lähellä ei saa olla palavaa materiaalia.
– Ulkotulet kannattaa sijoittaa vähintään 1–3 metrin etäisyydelle aidasta tai muista rakenteista ja kulkuteistä.
– Ulkotulia on valvottava.
– Sammuta ulkotuli aina tukahduttamalla, älä koskaan vedellä!
– Jos alkaa sataa, tuli kannattaa sammuttaa, sillä sateessa tulikuuma massa voi roiskua.
– Jos siirrät ulkotulta, sammuta se ensin.

Euroopan suurin kylpytynnyrivalmistaja Kirami on ollut ainoana suomalaisena paljuvalmistajana aktiivisesti mukana luomassa uutta EU:n laajuista standardointia, joka liittyy kotitalouksien kylpytynnyreiden turvallisuusvaatimuksiin ja testausmenetelmiin. Erityisesti pienten lasten turvallisuus on ollut keskiössä standardia työstettäessä.

Standardi (EN 17125) määrittelee ne tekijät, joiden mukaan paljut ja porealtaat valmistetaan, testataan ja asennetaan. Työhön on osallistunut paljon eurooppalaisia allasvalmistajia. Mukana on ollut myös turvallisuusviranomaisia, kuten Tukes. Kirami on ainoa suomalainen kylpytynnyrivalmistaja, joka osallistui aktiivisesti standardin suunnittelutyöhön.

Standardin luominen on ollut aikaa vievä prosessi.

”Kirami on osallistunut tähän työhön kahdeksan vuoden ajan. Kyse on meille isosta ja tärkeästä asiasta, johon olemme satsanneet paljon aikaa tapaamisissa eri puolilla Eurooppaa sekä suuren määrän työtunteja”, kertoo Kiramin tietohallinto- ja talousjohtaja Eero Rantanen.

Standardissa on panostettu turvallisuuteen ja laadun määrittelyyn

Standardit lisäävät tuotteiden turvallisuutta ja yhteensopivuutta. Standardisointi myös suojelee kuluttajaa sekä ympäristöä. Ostaessaan standardoidun tuotteen asiakas tietää saavansa käyttöön kestävän ja käytettävän tuotteen. Standardi tarkistetaan viiden vuoden välein ja sitä päivitetään, jos siinä huomataan puutteita.

Kiramin kohdalla turvallisuusasiat ovat olleet jo aiemmin hyvin hoidossa. Esimerkiksi standardin määrittelemä 100 cm pituinen piipun lämpösuoja on kuulunut alusta asti tuotteiden vakiovarusteisiin. Myös standardin vaatimat käyttöohjeet ovat olleet hyvällä mallilla yrityksen tuotteissa.

”Tällä hetkellä Kirami laittaa tuotteitaan standardin mukaiseen kuntoon. Suuri osa asioista on jo valmiina, mutta pieniä yksityiskohtia kuten standardin vaatimaa lämpömittaria ja varoituskylttejä vielä suunnitellaan.

Olemme oppineet työstä valtavasti, luoneet suhteita valmistajiin ja järjestöihin sekä saaneet tukea omalle osaamisellemme. Pääsemme seuraamaan alan kehitystä läheltä, saamme kontakteja, opimme lisää turvallisuusasioista ja sitä kautta teemme yhä laadukkaampia ja turvallisempia tuotteita. Kyse on myös materiaalien kestävyydestä ja käytettävyydestä”, summaa Eero Rantanen.

Lue lisää: https://rakennusmaailma.fi/kylpytynnyrien-t…a-materiaaleista/

(Lähde: Kirami)

Uusi paljujen turvallisuusstandardi on varsinaisesti tarkoitettu porealtaiden ja vastaavien valmistukseen ja testaukseen. Niissä kuten tynnyreissäkin tärkeintä on tietenkin yleinen laadukkuus – tuotteen on oltava suunniteltu ja valmistettu turvallisuutta miettien. Valittujen materiaalien pitää olla käyttötarkoitukseen soveltuvia ja kestäviä.

Altaassa ei saa sisällä veden alla olla sen kokoisia aukkoja, joihin sormi, käsi, jalka tai pää voisi jäädä jumiin. ”Tämän vuoksi mekin olemme tämän vuoden alusta lisänneet valmistamiimme tuotteisiimme vielä suojaritilät veden virtausreikien eteen”, kertoo Kiramin tietohallinto- ja talousjohtaja Eero Rantanen.

Savupiipussa tulee olla kosketussuoja vähintään 100 cm kamiinan ylätasosta ylöspäin, jotta kuumaan savupiippuun ei pääse polttamaan itseään vahingossa.

Näissä ns. kertaalleen lämmitettävissä altaissa (standardissa nimeltä Scandinavian hot tubs) suositellaan, että samaa vettä ei käytetä kuin kerran yhden porukan kylpemiseen hygieniasyistä. Mutta myös tällainen kylpytynnyri voidaan varustaa suodatinlaitteistolla ja käyttää allaskemikaaleja, jolloin tätä rajoitusta ei ole, vaan samaa hoidettua vettä voidaan käyttää pidempään. Suodatuslaitteistolle ja niiden kytkennöille on omat vaatimuksensa, esim. että imuaukkoja altaassa tulee tällöin olla vähintään kaksi.

Lukittava kansi on oleellinen

Altaan turvallisuudesta, sinne sisäänpääsystä ja ulospääsystä tulee huolehtia. Vastuuta jää aina loppukäyttäjälle, koska sijoituspaikka vaikuttaa esimerkiksi rajakorkeuksiin. Jos altaan reuna on yli 80 cm korkea, pitää olla ulkopuolella askelma jota voi käyttää.

Käytännössä oleellinen asia on turvallisen kannen hankinta ja käyttö. Kansien tulee kestää tietyt painot ja testit, jotta lapset eivät voi pudota niistä läpi. Ne pitää voida lukita, niin että pieni lapsi ei pääse omin voimin kannen alle. Toisaalta on myös turvallista, jos allas on riittävän korkea (110 cm suoraa seinää), ilman kiipeilyn mahdollistavia ulokkeita.

Paljua käyttävien aikuisten vastuu korostuu, koska pieniä lapsia tulee aina pitää silmällä ja mikäli altaaseen jätetään vesi, pitää kansi todellakin lukita, että siitä saadaan turvallinen.

Tyhjennettäessä altaan putkistot tulee olla suunniteltu niin, että allas tyhjenee mahdollisimman hyvin, eikä vettä jää makaamaan putkistoihin tyhjennyksen jälkeen.

Lue lisää: https://rakennusmaailma.fi/kotikayttoisille-paljuille-vihdoin-oma-eu-standardi/

Tukes muistuttaa, että pelkät sähköalan opinnot tai työkokemus eivät vielä sellaisenaan oikeuta omatoimisiin sähkötöihin.

Väärin tehty sähköasennus voi aiheuttaa sähköiskun tai tulipalon, jonka seurauksena pahimmillaan menetetään ihmishenkiä. Näin kävi viime vuonna Levillä, kun virheellisestä sähköasennuksesta alkunsa saaneessa mökkipalossa kuoli kolme lasta.

Sähköviasta tai sähkölaitteen virheellisestä käytöstä aiheutuneessa rakennuspalossa kuoli vuonna 2019 yhteensä 11 henkilöä, samoin vuonna 2018.

Levin tapauksessa kyse oli laittomasta sähköasennuksesta. Laiton sähkötyö tarkoittaa sellaista sähköasennusta, johon tekijällä ei ole ammattitaitoa ja oikeuksia. Se voi myös tarkoittaa, että todellisuudessa sähköasennuksen tekee eri yritys tai henkilö kuin se, joka on merkitty sähkötyön tekijäksi virallisiin tarkastuspöytäkirjoihin.

Tarkista tekijän tausta

”Toivomme, että yksi asia iskostuisi suomalaisten mieliin: sähkötöitä ei saa tehdä kuka tahansa”, sanoo ylitarkastaja Esko Iivonen Tukesin sähkölaitteistot-ryhmästä.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä on huolehtimisvelvoitteen mukaisesti vastuussa siitä, että hankkeessa käytetään sähkötöihin oikeudet omaava ammattilaista.

Sähköasennuksia, samoin kuin sähkölaitteiden korjauksia saa tehdä henkilö tai yritys, jolla on sähkötöihin tarvittava pätevyys ja erillinen oikeus.

”Toisin kuin joskus virheellisesti luullaan, yksinomaan sähköalan opinnot tai työkokemus eivät vielä sellaisenaan oikeuta omatoimisiin sähkötöihin”, Iivonen täsmentää.

Oikeus tehdä sähkötöitä edellyttää muunmuassa sitä, että sähkötöitä tekevä henkilö tai yritys tekee Tukesin rekisteriin ilmoituksen sähkötöistä ja nimeää sähkötöiden johtajaksi palveluksessaan olevan henkilön, jolla on sähköalan pätevyystodistus.

Lue lisää:

Sähköt kuntoon ennen kuin kärähtää

Sähkötyöt tekee ammattilainen