Suomen Standardisoimisliitto on vahvistanut katolta putoavasta lumesta kertovan merkin.

Lumen poistaminen katolta kuuluu kiinteistönomistajalle. Hän vastaa pudottamisen ja myös muusta turvallisuudesta. Sulanut lumi ja jääpuikot voivat aiheuttaa vakavia vaaratilanteita ohikulkijoille.

Nopeat lauhtumiset ja lumimyräkät lisäävät lumikuormaa katolla, ja tuiskulla lunta voi kertyä kinoksittain. Lumikuorman poistoon kannattaa ryhtyä viimeistään silloin, jos lumi aiheuttaa vahinkoa katolta pudotessaan tai jos lumi on kasaantunut katosten päälle, vakuutusyhtiö If neuvoo.

Lumi on hyvä poistaa katon riskikohdista kuten rännien, kuistin, hormien sekä savupiippujen ympäriltä. Viherhuone, kevytrakenteinen katos ja piharakennus sietävät heikommin lumen painoa kuin talon katto. Se on mitoitettu kestämään runsastakin lumikuormaa ja rakenteiden mitoitus on riittävä.

Harvoin lunta poistetaan katolta sen takia, etteivät rakenteet kestäisi. Useimmin syynä on turvallisuus ja mukavuustekijät.

Pakkaslunta on helpompaa poistaa kuin märkää suojalunta. Katon lumityöt kannattaa jättää ammattilaiselle, jolla on työhön sopivat välineet, kokemus ja myös vastuuvakuutus. Työturvallisuudesta pitää huolehtia mm. turvavaljailla ja turvaköydellä. Pitää myös tietää, kuinka lumen saa irti ja liikkeelle rikkomatta katemateriaalia. Rikkoutuneesta kattopinnasta vesi pääsee eristeisiin ja pilaa rakenteita.

Katolta putoavasta lumesta kertova merkki täyttää standardin SFS-EN ISO 7010. Merkissä on musta hahmo, talo ja hahmon päälle putoaa katolta lunta. Uutuus on varoitusmerkki eli kolmion muotoinen. Merkkiä voi käyttää mm. taloyhtiöissä, julkisilla paikoilla ja poistumissuunnitelmissa.

Kalliita horminkorjauksia myydään kiinteistön omistajille kyseenalaisin keinoin. Mikäli tarkastus tehdään nopeasti ja päälle tarjotaan heti kallista korjausta, asiaan kannattaa suhtautua varauksella, kehottavat Nuohousalan Keskusliitto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Hormin korjaustarpeen määrittely kannattaa antaa alueen nuohoojalle. Hän on alan ammattilainen, tuntee rakennustekniikkaa ja osaa neuvoa paloturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tarjouksen hormin korjaamisesta voi pyytää usealta urakoitsijalta.

”Nuohoojan tekemä tarkastus kertoo, onko korjattavia vikoja ja tarvitaanko hormin kunnostusta. Tarjous kannattaa pyytää vähintään kolmelta urakoitsijalta eikä ensimmäiseen tarjoukseen tarvitse langeta”, Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen kertoo.

Hormien kunnossapito ja vaurioiden korjaaminen kannattaa. Toimiva tulisija ja hyvin vetävä savupiippu on käyttäjän ja myös ympäristön etu. Tulisija lämmittää rakennusta suunnitellulla tavalla ja puista saadaan paras mahdollinen lämpöarvo. Kun puut palavat riittävässä lämpötilassa, ympäristöön tulee vähän päästöjä. Kunnossa olevat laitteet ehkäisevät myös tulipaloja.

Osaamista koulutuksella

Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK järjestävät yhdessä koulutustilaisuuksia asentajille ja myyjille. Tavoitteena on lisätä paloturvallisuusosaamista, neuvoa tulisijojen ja savuhormien yhdistämistä ja vähentää tulisijoista ja savupiipuista alkaneita tulipaloja.

”Koulutukseen osallistuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrityksellä olisi valtuutus tai pätevyys tehdä hormitarkastuksia tai tarjota korjauspalveluita”, SPEKin turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino sanoo.

Vuosi takaperin tammikuussa oli kovia pakkasia ja rakennuksia lämmitettiin aktiivisesti. Tuolloin syttyi yli 300 asuntopaloa, ja näistä 40 prosenttia johtui tulisijan väärästä käytöstä. Takassa ja uunissa kannattaa polttaa kohtuudella puita eli korkeintaan pari pesällistä kerrallaan.

Savuhormi pitää nuohota

Kevythormit kuten teräshormit voivat olla paloriski mikäli niihin kytketään liian tehokas lämmönlähde eikä turvaetäisyyksistä ja paloturvallisuudesta huolehdita. Myös savupiippujen ja – hormien nuohouksesta tulee huolehtia. Omakotitalon savuhormi nuohotaan kerran vuodessa ja kesämökin kolmen vuoden välein.

Lämmityksessä kannattaa pitää maltti mukana. Liian nopeasti ja liian paljon ei saa lämmittää. Mikäli tulta pidetään yllä kaiken aikaa, muurattu hormi ei ehdi viilentyä. Kevythormiin liitetty tulisija voi tuottaa äkillisesti niin paljon lämpöä, että välipohjan läpivienti kuumenee liikaa. Rakennuspalo voi alkaa myös hormin nokipalosta, jos savupiippua ei ole nuohottu.

Lue lisää paloturvallisuudesta ja savupiipun tarkastuksesta näistä TM Rakennusmaailman artikkeleista.

Yksi palovaroitin ei aina vielä riitä kodin- ja hengenpelastajaksi. 15 prosentissa suomalaistaloja palovaroittimia onkin asuinneliöihin nähden liian vähän, selviää lähes 15 000 Ifin kotivakuutusasiakkaan omakotitaloon tehdystä Kunnon koti -talotarkastuksesta. Häkävaroitin on suomalaisille tuntemattomampi, mutta yhtä tärkeä hengenpelastaja. Se uupuu joka neljännestä talosta, jossa on tulisija eli takka, leivinuuni tai puulla lämmitettävä sauna.

”Lain mukaan jokaisessa kodissa tulee olla 60 neliötä kohden vähintään yksi palovaroitin – olipa kyseessä sitten kerros-, rivi- tai omakotitalo. Esimerkiksi 150 neliön asunnossa palovaroittimia pitää olla jo vähintään kolme. Talotarkastuksissamme kävi ilmi, että 15 prosentissa suomalaisia omakotitaloja palovaroittimia on asunnon kokoon liian vähän”, sanoo Ifin omaisuusvakuutusten tuotepäällikkö Laura Utunen.

Utusen mukaan isoissa asunnoissa palovaroittimia kannattaa sijoittaa keittiön lisäksi makuuhuoneisiin ja portaikkojen yläpuolelle. Palovaroittimia tulee myös testata säännöllisesti hälytysnappia painamalla ja joskus vaikkapa puhaltamalla kynttilä sammuksiin palovaroittimen alla ja katsomalla reagoiko palovaroitin siihen osuvaan savuun.

Tarkista päiväys

”Tarkasta myös, ettei palovaroittimen parasta ennen -päiväys ole mennyt umpeen. Asiaan kannattaa suhtautua vakavasti, sillä palovaroittimilla voidaan aidosti pelastaa ihmishenkiä. Varoittimien määrään ja sijoitteluun on siksi syynsä”, Utunen muistuttaa.

Palovaroitin kannattaa hankkia myös esimerkiksi varastoon, jossa on esimerkiksi pakastimia, työ- tai harrastusvälineiden akkuja latauksessa tai muita sähkölaitteita.

”Jos varastosta syttyy tulipalo, ilman palovaroitinta se voi kehittyä hallitsemattomaksi ennen palon huomaamista. Jos varasto on talon kyljessä kiinni, tulipalo voi levitä helposti myös taloon”, Utunen sanoo.

Häkävaroitin kannattaa hankkia taloon, jossa takka, leivinuuni tai puulla lämmitettävä sauna

Ifin talotarkastusten mukaan suomalaisilla on parannettavaa myös häkävaroittimien osalta.

”Häkävaroitin on palovaroitinta selvästi heikommin tunnettu. Se on silti yhtä tärkeä kuin palovaroitin, vaikkei laki siitä määrää. Tarkastustemme mukaan häkävaroitin uupuu joka neljännestä omakotitalosta, jossa on tulisija eli takka, leivinuuni tai puulla lämmitettävä sauna”, Utunen kertoo.

Markkinoilta löytyy myös palo- ja häkävaroittimen yhdistelmiä. Kahta erillistä varoitinta ei siis ole välttämättä tarpeellista hankkia.

Talotarkastus kannattaa

Kunnon koti -talotarkastuksia on tehty kuluneen kolmen vuoden aikana lähes 15 000 Ifin kotivakuutusasiakkaan suomalaistaloon. Kunnon koti -talotarkastuksessa rakennusalan ammattilainen käy läpi omakotitalon kunnon, rakenteet, rakennuksen tekniikkaa sekä antaa arjen turvallisuusvinkkejä.

”Me tarjoamme kotivakuutusasiakkaillemme Kunnon koti -talotarkastuksia, koska haluamme auttaa asiakkaitamme pitämään hyvää huolta omaisuudestaan ja ennalta ehkäisemään vahinkoja. Talotarkastukset auttavat asiakkaitamme tiedostamaan, missä mahdolliset vaaran paikan piilevät, ja myös meitä Ifissä ymmärtämään, missä kunnossa suomalaistalot yleisesti ovat”, Utunen sanoo.

Tarkastus ei vaikuta yksittäisen kotivakuutuksen hintaan tai korvauksiin. Vahingonkaan sattuessa If ei tutki yksittäisen talon tarkastuksen tietoja.

Yleisimmät tulipalon aiheuttajat kotona ovat ihmisten oma huolimattomuus ja laiteviat. Liian moni laiminlyö silti ihan perusasiat eikä tunnista tulipalon riskejä.

Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta jättää elektroniikkalaitteen valvomatta lataukseen yön ajaksi, ja vain noin joka toinen on imuroinut pölyt jääkaapin takaosasta ja ympäriltä viimeisen vuoden aikana. Tiedot käyvät ilmi turvallisuusyritys Verisuren teettämästä kyselystä.

Pelastustoimen tilastot kertovat ihmisen oman toiminnan sekä koneen tai laitteen vikojen olevan yleisimmät palojen aiheuttajat. Vaikka tietoa turvallisuuteen liittyvistä asioista on saatavilla, ei moni välitä ohjeistuksista.

Lähes kaksi kolmesta (61 %) kyselyyn vastanneista myönsi jättäneensä elektroniikkalaitteen valvomatta lataukseen yön ajaksi. Useampi kuin joka kolmas (36 %) oli jättänyt tiski- tai pyykinpesukoneen päälle ollessaan poissa kotoa.

Vain noin joka toinen (46 %) kertoi imuroineensa pölyt jääkaapin ympäriltä ja sen takaa viimeisen vuoden aikana. Imurointi olisi syytä tehdä vähintään kerran vuodessa, sillä kertynyt pöly heikentää ilmankiertoa ja voi laitteen kuumetessa syttyä palamaan.

Sauna on yhä useammin varasto 

Lähes joka viides suomalainen (17 %) kertoo kuivattavansa vaatteita tai säilyttävänsä tavaroita saunassa.

”Harva jättää enää kynttilöitä palamaan valvomatta, mutta on huolestuttavaa, kuinka moni edelleen kuivattaa tai säilyttää tekstiilejä saunassa, vaikka on yleisesti tiedossa, että se on valtava paloturvallisuusriski”, kertoo Verisuren toimitusjohtaja Alexander Gräsbeck.

Nuorten keskuudessa valistuksella on vielä tehtävää, sillä he tekevät paloriskejä aiehuttavia asioita selvästi vanhempia ikäluokkia enemmän.

Keittiöpyyhettäkään ei kannattaisi laittaa roikkumaan hellankahvasta, eikä lieden päällä tai sen välittömässä läheisyydessä säilyttää muutakaan tavaraa. Jos liesi unohtuu päälle, kuumenee teknisen vian vuoksi tai lapsi pääsee käsiksi hellan säätimiin, voi aiheutua palovaara. Myös lemmikit voivat aiheuttaa paloriskin.

Lue lisää:

Tunnistatko nämä kodin tulipaloriskit?

Tulipalovaara liian tehokkaasta lampusta

Sähköpalon syynä usein huolimattomuus: Yksi kodin sähkölaite aiheuttaa eniten paloja

Salamaniskut ovat voimakkaita sähköpurkauksia, jotka voivat aiheuttaa muun muassa sähkölaitevaurioita. Salama- ja ylijännitesuojaus vähentää vahinkojen riskiä.

Suorat salamaniskut asuinrakennuksiin voivat sytyttää tulipaloja, joista seuraa taloudellisia menetyksiä.

”Olisi väärin väittää, että pystyisimme hankkimaan niitä vastaan sähköisen talotekniikan keinoin 100-prosenttisen suojan. Mutta on selvää, että kun kiinteistössä on satsattu salama- ja ylijännitesuojaukseen, todennäköisyys selvitä vahingoitta tai pienemmillä vahingoilla kasvaa”, sanoo Sähkö- ja teleurakoitsijaliito STULin tekninen asiantuntija Jenna Kauppila.

Laki velvoittaa salamasuojaukseen eli rakennuksen ulkopuolisten sieppaimien asennuttamiseen vain silloin, kun kyseessä on räjähdysvaarallinen tila, palavien nesteiden säiliö tai jotkin ilmajohtoverkot. Salamalta voi kuitenkin suojata kiinteistöjä ihan oman perheensä ja kotinsa turvallisuuden varmentamiseksi.

Ylijännitesuoja aurinkopaneeleihin

Sähkökeskukseen asennettavilla ylijännitesuojilla voidaan estää sähkölaitevaurioita. Rakennukset voidaan suojata salamasuojilla, jotka ohjaavat salamavirrat hallitusti maahan aiheuttamatta vahinkoa kulkureitillään.

Asennusstandardit edellyttävät ylijännitesuojia asennettavaksi erityisesti uudisrakennuksiin, jotka saavat sähkönsä ilmajohtoverkosta.

”Vanhaan kohteeseen näitä ei vaadita, mutta toki suositellaan”, toteaa Kauppila.

Kiinteistön liittymä voi olla toteutettu maakaapelilla, mutta ilmajohtoa voi olla jakeluverkossa kauempana liittymästä. Todennäköisyys siihen, että salamavirta aiheuttaa vahinkoja, on suurempi ilmajohdoilla kuin maakaapeleilla.

Myös aurinkopaneelit kannattaa suojata ylijännitteiltä. Suojaus on tehtävä uudiskohteessa silloin, kun rakennus on muutoinkin suojattava ylijännitteiltä. Myös vanhaan rakennukseen, johon asennetaan aurinkopaneelit, on suositeltavaa tehdä ylijännitesuojaus etenkin silloin, kun rakennus sijaitsee sellaisessa paikassa, jossa uudisrakennukselle edellytettäisiin ylijännitesuojausta.

Palovaroitin on ollut pakollinen Suomessa kaikissa huoneistoissa jo liki 20 vuotta. Varoittimet säästävät vuosittain kymmenien suomalaisten hengen.

Pelastusopiston mukaan vuonna 2019 palokuolemia oli 48. Niistä vain kymmenessä palovaroitin toimi, tosin 33 tapauksesta ei ole palovaroitintietoa. Tyypillinen tulipalossa kuollut on syrjäytynyt, tupakoiva mies. Yli 65-vuotiaiden osuus on noussut neljännekseen tulipaloissa menehtyneistä.

Suomi Pohjolaa jäljessä

Pelastustoimen yli-insinööri Jaana Rajakko sisäministeriöstä laskee, että vuosina 1997–2019 tulipaloissa menehtyi kunakin vuonna keskimäärin 86 suomalaista. Myös mediaani eli keskimmäinen luku mainitun 23 vuoden tulipalokuolemissa on 86. Rajakon kirjanpito perustuu pääosin Pelastusopiston tilastointiin.

Viime vuosina on edistytty, sillä 1997–2019 alimmat tulipalokuolemamäärät ovat 51 toissa vuodelta ja 49 viime vuodelta. Tilastokeskuksen ”altistuminen tulelle ja savulle” -tilasto antaa kuolinsyyksi hieman pienempiä lukuja.

Rajakko selittää myönteistä kehitystä paljolti rakennuspalojen vähenemisellä.

Silti hän muistuttaa, että palokuolemia on Suomessa suhteellisesti enemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa.

”Norjassa on säädetty, että kaikissa asunnoissa on oltava alkusammutuskalusto. Tätä pelastusasiantuntijat toivovat myös Suomeen, mutta emme ole saaneet asiaa etenemään”, Rajakko päivittelee.

Asukkaan vastuulla

Palovaroittimen asentaminen ja kunnossapito ovat asukkaan – myös vuokralaisen – vastuulla. Pelastustoimi kehottaa, että palovaroittimen toiminta tarkistetaan joka kuukausi. Toiminnanharjoittaja vastaa palovaroittimen asentamisesta ja kunnossapidosta majoitustiloissa, hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa.

Asunnon joka kerroksessa on oltava vähintään yksi palovaroitin alkavalle 60 neliömetrille. Jos omakotitalon alakerrassa on 85 neliötä, tila vaatii kaksi palovaroitinta; jos yläkerroksessa on 40 neliötä, sinne tarvitaan yksi varoitin. Huoneistoalan lisäksi palovaroitinten määrässä ja sijoittamisessa pitää ottaa huomioon tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.

Palovaroittimia suositellaan asennettavaksi myös eteiseen tai kulkuväylälle sekä kaikkiin makuuhuoneisiin ja lisäksi kellarikerrokseen ja ullakolle, jos niissä yövytään.

Palovaroitinta suositellaan kaikkiin muihinkin tiloihin, joissa voidaan yöpyä, esimerkiksi asuntoautoihin ja veneisiin.

Palovaroitin kattoon

Palovaroitin kiinnitetään kattoon, sillä savu ja lämpö nousevat ylös. Jotta varoitin pystyy hälyttämään savusta, varoitin pitää asentaa vähintään puolen metrin päähän seinästä ja esimerkiksi kattopalkista.

Varoitinta ei pidä sijoittaa esimerkiksi keittiöön eikä tulisijan ja pesutilojen lähelle, kun varoitin voi näissä tiloissa vikaantua tai hälyttää turhaan. Myös tuuletusikkunan ja koneellisen ilmanvaihdon läheisyyttä on syytä välttää.

Palovaroittimen asentamista, testaamista ja pariston vaihtoa helpottaa paristokotelo, jonka voi asentaa varoittimesta johdolla seinään sopivalle korkeudelle. Joissakin koteloissa on taukotoiminto, jolla varoittimen voi kytkeä noin kymmeneksi minuutiksi pois päältä. Tauon jälkeen palovaroitin palautuu automaattisesti hälytysvalmiuteensa.

Isoissa asunnoissa kannattaa käyttää toisiinsa kytkettäviä palovaroittimia: Kun yksi varoitin reagoi savuun, kaikki varoittimet alkavat piipata.

Paristot vaihdettava, samoin varoitin

Palovaroittimissa voidaan käyttää tavallisia paristoja tai niin kutsuttuja kymmenen vuoden paristoja. Ilmoitetusta käyttöajasta huolimatta palovaroittimen toiminta on syytä testata joka kuukausi.

Palovaroitin toimii, jos kuuluu piippaus, kun sen testinappia painetaan, eikä varoittimen parasta ennen -päiväys ole umpeutunut.

Palovaroitin ilmoittaa pariston tehon loppumisesta toistuvalla, lyhyellä äänimerkillä. Viimeistään tällöin paristo pitää vaihtaa.

Palovaroitin voi vikaantua tai sen paristo tyhjenee nopeasti kylmissä ja kosteissa oloissa, kuten talvisin perusmökissä. Niinpä varaparistoja on hyvä olla saatavilla.

Paristonvaihtoon on kehitelty hätänumerosta 112 kertovia muistisääntöjä. Pelastustoimi on ristinyt 11.2.:n hätänumeropäiväksi. Pohjoismaissa on vuodesta 2012 alkaen vietetty palovaroitinpäivää 1.12. Lisäksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Spek suosittaa vaihtamaan mökin palovaroitinten paristot kevään ensimmäisenä mökkipäivänä.

Palovaroitinstandardin mukaan palovaroitin on vaihdettava valmistajan ohjeen mukaan ja varoittimessa pitää olla suositus vaihtamisen ajankohdasta. Vaihtoaika on tyypillisesti viisi tai kymmenen vuotta varoittimen valmistamisesta.

Uudet sähköverkkoon

Uusiin asuntoihin – myös sähköistettyihin vapaa-ajan asuntoihin – on asennettava sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet. Tämä määräys on ollut voimassa helmikuusta 2009 alkaen myönnettyihin rakennuslupiin.

Pelastustoimen Jaana Rajakko taustoittaa, että näin haluttiin varmistaa palovaroittimen hankinta. Lisäksi verkkovirta toimii luotettavammin kuin paristo – ja paristojen vaihto unohtuu monelta. Sähköverkkoon kytketyssä palovaroittimessa on paristo- tai akkuvarmennus sähkökatkojen varalta.

Verkkotoimisten varoittimien sijoittelu sisältyy jo rakennuksen sähkösuunnitteluun ja varoitinten asentaminen kuuluu sähköalan ammattilaiselle.

Asukkaalle kuuluu myös sähköverkkoon kytketyn palovaroittimen toiminnan kuukausittainen tarkistaminen eli testinapin painaminen. Taloyhtiössä varoittimen hankinta ja vaihtaminen sekä usein myös pariston vaihtaminen ovat taloyhtiön vastuulla.

Mutta verkkovirtaankin kytketty palovaroitin toimii korkeintaan kymmenkunta vuotta. Ehkäpä jopa viiden vuoden välein tulee turhantuntuisia kuluja, jos sähköasentaja käy vaihtamassa varoittimen. Kuluja tulee myös, jos palovaroitin vikaantuu. Kannattaa siis valita palovaroitin, jonka asukas ja taloyhtiössä huoltomies voi vaihtaa.

”Joissakin verkkovirtaisissa palovaroittimissa pariston saa vaihtaa vain sähköasentaja. Suosittelen, että asukas ja taloyhtiö ottavat myös paristonvaihtomahdollisuuden huomioon”, Rajakko täydentää.

Palovaroitin on elektroninen laite, joten sitä ei saa laittaa talousjätteeseen. Varoitin on vietävä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen eli SER-vastaanottopisteeseen.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 6/20.

Palovaroitin on pakollinen jokaisessa asunnossa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on testannut markkinoilla olevia palovaroittimia.

Tukes on vuosina 2008–2020 testannut 63 palovaroitinmallin savuherkkyyden. Uusimpiin testeihin valittiin kuusi palovaroitinmallia, joista viisi oli paristokäyttöistä ja yksi sähköverkkoon kytkettävä. Yksi palovaroitinmalli oli ionisoivaan ilmaisutekniikkaan perustuva ja loput optisia palovaroittimia.

Palovaroittimista testattiin muun muassa savuherkkyys ja äänenvoimakkuus. Savuherkkyystesteissä palovaroittimien tulee reagoida savuun standardin määrittelemissä olosuhteissa.

”Viisi palovaroitinmallia täytti savuherkkyysvaatimukset. Yhden mallin yksi palovaroitin reagoi kytevään puupaloon liian hitaasti, mutta valmistajan teettämissä uusintatesteissä kaikki testatut palovaroittimet toimivat vaatimusten mukaisesti. Kaikki palovaroittimet täyttivät äänenvoimakkuusvaatimukset”, kertoo Tukesin ylitarkastaja Karoliina Meurman.

Palovaroitin pitää vaihtaa 5-10 vuoden välein

Tilastojen valossa suurin syy palovaroittimen toimimattomuuteen tulipaloissa  on ihmisen toiminta, kunnossapidon puute tai laiminlyönti:  joko palovaroitinta ei ole ollenkaan, palovaroittimesta puuttuu paristo tai paristo ei toimi.

Palovaroitin on pakollinen jokaisessa asunnossa. Jokaisen kerroksen tai tason alkavaa 60 m2 kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin. Asukkaan on tarkastettava palovaroittimen toiminta kuukausittain testinapista painamalla.

Palovaroitin pitää uusia 5–10 vuoden välein ja siinä on oltava tieto valmistajan suosittelemasta uusimisajankohdasta. Tieto löytyy yleensä palovaroittimen pohjasta.

Testinapista painaminen testaa ainoastaan palovaroittimen pariston ja äänihälytyksen toiminnan, ei varoittimen kykyä havaita savua.

Lue lisää:

Palovaroitin on menestystarina

Näin pidät omakotitalon paloturvallisena

Palovaroittimen savuherkkyys ja äänenvoimakkaauus voivat iän myötä heiketä. 

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) selvitti ikääntyneiden palovaroittimien äänenvoimakkuutta ja erityisesti optisten palovaroittimien savuherkkyyttä. Tulosten perusteella vanhat palovaroittimet eivät enää toimi luotettavasti, sillä niiden savuherkkyys ja äänenvoimakkuus voivat heiketä ajan myötä. Palovaroittimen toimintakyky onkin syytä testata säännöllisesti. Varoitin on hyvä vaihtaa uuteen 5-10 vuoden välein.

Tukes testasi vuoden 2020 alussa 94 palovaroitinta, jotka olivat iältään 0–36 vuotta. Jo aiemman hankkeen perusteella havaittiin, että palovaroittimien toimintakyky heikkenee ajan myötä. Ensimmäisen hankkeen tulosten perusteella haluttiin tutkia laajemmin ikääntymisen vaikutuksia palovaroittimien äänenvoimakkuuteen ja optisten palovaroittimien savuherkkyyteen.

Äänenvoimakkuudella on merkitystä

Tutkimusten mukaan aikuinen herää 75 dB(A) ääneen. Tukesin mittaamat äänenvoimakkuudet olivat pääosin yli 85 d(B)A. Tutkituista palovaroittimista osa ei antanut ollenkaan äänihälytystä ja osassa äänenvoimakkuuden heikentyminen oli havaittavissa korvakuulolla ilman mittauksia. Tällaisia palovaroittimia oli 14 % tutkituista.

”Palovaroittimen alentuneen äänenvoimakkuuden tai toimimattomuuden voi havaita jo testinappia painamalla. Siksi palovaroittimen säännöllinen testaaminen on tärkeää”, sanoo Tukesin ylitarkastaja Karoliina Meurman.

Savuherkkyystestien ja erityisesti polyuretaanipalon perusteella optisten palovaroittimien reagointiajoissa oli enemmän hajontaa kuin ionisoivilla palovaroittimilla. Optisen palovaroittimen toiminta perustuu varoittimen sisällä olevan valonlähteen lähettämän valon mittaamiseen. Ionisoiva palovaroitin mittaa palovaroittimen sisällä olevaa sähkönjohtavuutta.

Tukesin tekemien kyselyjen mukaan yli 70 % Suomessa myydyistä palovaroittimista on optisia.

”Testitulosten perusteella Ionisoivaan tekniikkaan perustuvat palovaroittimet kestävät paremmin aikaa ja reagoivat savuun tasaisemmin kuin optiset palovaroittimet”, Meurman sanoo.

Palovaroittimen pariston ja äänihälytyksen toiminta on hyvä tarkastaa kerran kuukaudessa testinapista painamalla. Toimintavarmuuden takaamiseksi palovaroitin pitää uusia valmistajan ohjeiden mukaisesti yleensä 5–10 vuoden välein. Palovaroittimessa on oltava tieto valmistajan suosittelemasta uusimisajankohdasta. Tieto löytyy yleensä palovaroittimen pohjasta.

Tällä viikolla vietetään paloturvallisuusviikkoa. Paloturvallisuudesta huolehtiminen on helppoa.

Kun tiedostat tulipalon syttymissyyt, sinulla on tietoa miten toimia sekä tarvikkeita palon sammuttamiseen, olet varautunut hyvin. Jo tieto ja ymmärrys palon syttymissyistä auttavat ennaltaehkäisemään tulipaloja.

Näin teet arjesta paloturvallisen

1 Hanki kotiin riittävä määrä palovaroittimia ja pidä ne toimintakunnossa.

2 Suunnittele poistumistiet ja harjoittele niissä kulkemista.

3 Pidä alkusammutusvälineet helposti saatavilla ja opettele käyttämään niitä.

Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK suosittelee, että palovaroittimet sijoitetaan kaikkiin makuuhuoneisiin ja eteiseen. Ylemmissä kerroksissa palovaroitin sijoitetaan makuuhuoneiden lisäksi portaikon yläpuolelle.

Talon jokaisessa kerroksessa on kuitenkin oltava vähintään yksi toimiva palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohti. Palovaroittimen toiminta on hyvä testata kerran kuukaudessa testinappia painamalla ja huolehtimalla, että palovaroittimessa on toimiva paristo.

Kaikkien asukkaiden on tunnettava kodin poistumisreitit tulipalotilanteessa. Jos tulipalo ei ole poistumisreitin varrella, voi normaalia poistumistietä käyttää. Jos pelastautuminen ei ole sitä kautta mahdollista, perheenjäsenten on tiedettävä vaihtoehtoiset pelastautumisreitit.

Poistumisteiden on oltava esteettömät, sillä aikaa pelastautumiseen on vain pari-kolme minuuttia. Sopikaa myös yhteisestä kokoontumispaikasta. Sillä tavoin näette, että kaikki ovat päässet turvaan.

Hanki kotiin riittävästi sammutuspeitteitä ja käsisammuttimia. Laita ne paikkaan, josta ne ovat helposti saatavilla. Opettele myös käyttämään niitä. Sammuta palon alku jos se on mahdollista, mutta älä vaaranna omaa turvallisuuttasi.

Lähde: SPEK

Lue lisää:

Palovaroitin on menestystarina

Näin pidät omakotitalon paloturvallisena

Monissa vanhemmissa rivitaloissa ullakko voi olla talon päästä päähän ulottuva yhtenäinen avoin tila. Silloin yhdessä asunnossa alkanut tulipalo saattaa levitä ullakon kautta koko rakennukseen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö suosittelee ullakon jakamista osiin palon leviämistä estävin rakentein rivitaloissa, joissa ullakko on yhtenäinen.

Kun tulipalo iskee rivitaloasuntoon, rikkoo kuumuus ikkunan ja palokaasut ja savu purkautuvat ulos ketääntyen aluksi räystään alle. Siitä ne pääsevät kulkeutumaan edelleen talon ullakolle. Jos ullakkoa ei ole osastoitu savutiiviillä rakenteilla, täyttyy koko ullakkotila savulla.

Tulipalo voi myös puhkaista asunnon yläpohjan ja levitä suoraan ullakolle. Kun kuumaa savua kertyy tarpeeksi, syttyy ullakko palamaan koko rakennuksen pituudelta.

Tällainen tilanne voi tapahtua ennen lokakuuta 1990 rakennetuissa taloissa. Vuoden 1990 loppupuolella ja sen jälkeen rakennusluvan saaneissa rivitaloissa huoneistojen välinen seinä on pitänyt rakentaa niin, että se osastoi vierekkäiset asunnot toisistaan aina vesikattoon asti.

Osastointi estää palon leviämistä vähintään puolen tunnin ajan, jolloin palo ei pääse yläkautta helposti asunnosta toiseen. Osastointi helpottaa myös palokunnan sammutustoimia.

Osastointi on mahdollista tehdä jälkikäteen

Suomessa tapahtuu keskimäärin vajaat 300 rivitalopaloa vuodessa, ja osa niistä johtaa täysin tuhoutuneeseen rivitaloon. SPEK suositteleekin jälkikäteen tehtävää vapaaehtoista ullakon osastointia kaikkiin sellaisiin rivitaloihin, joista se vielä puuttuu.

Jälkikäteen osastointi voidaan tehdä kiinnittämällä kattotuolien kylkeen esimerkiksi sopiva levymäinen kova lämmöneriste. Tärkeää on, että eriste asennetaan myös yläreunasta tiiviisti katemateriaalia vasten. Tiivistämisessä voi käyttää apuna pehmeää eristevillaa. Näin kuuma savu ei pääse kiertämään levyä mistään kohdasta eikä levittämään paloa.

Jos oman rivitalon osastointi tai sen puute askarruttaa, voi asian varmistaa kurkkaamalla ullakolle. Jos näkee rakennuksen läpi kummankin päätyseinän, on osastointi nykypäivän turvallisuustasoon nähden puutteellinen.

Helpoiten muutos on tehtävissä kattoremontin yhteydessä, jolloin matalatkin ullakon reuna-alueet saadaan tehtyä tiiviisti. Parhaassa tapauksessa ullakko saadaan jaettua asuntojen välisten seinien kohdalta, kuten uudisrakentamisessa.

”Koska kyseessä on vapaaehtoinen toimenpide, tällöin ei välttämättä päästä samaan tasoon kuin uusissa rakennuksissa. Jokainen ullakolle saatu osastoiva seinä on kuitenkin parannus turvallisuuteen”, vinkkaa turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.

Älypalovaroittimet eivät ole välttämättä jokamiehen laitteita. Jos omat tekniset taidot eivät ole kovin korkealla tai tekniikka ei erityisemmin kiinnosta, älypalovaroittimeen ei kannata rahojaan laittaa. Silloin ihan tavallinen perinteinen palovaroitin on paljon parempi valinta, toteavat SPEK:n (Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö) palontorjuntatekniikan asiantuntijat Lauri Lehto ja Ilpo Leino.

He ovat vertailleet seitsemää Suomessa myynnissä olevaa älypalovaroitinta. Lähtökohtana tuotteissa oli, että ne ovat saatavissa melko hyvin kaupan hyllyiltä tai verkkokaupoista. Kaikki toimivat moitteettomasti perustehtävässään eli palon tunnistamisessa ja hälyttämisessä, mutta suurimmat erot löytyivät käytettävyydestä.

Palovaroittimen älyominaisuuksien käyttö vaatii aina langattoman yhteyden. Katossa oleva palovaroitin toimii myös itsenäisenä laitteena ilman lisä-älyä, jos sovellusta ei ole asennettu tai verkkoyhteys puuttuu. Parhaimmillaan varoittimen avulla saadaan monipuolista tietoa mm. tilan kosteudesta ja lämpötilasta ja näiden avulla saadaan ohjattua muita kotiautomaatioon liitettyjä järjestelmiä, kuten ilmanvaihtoa ja valaistusta. Tärkeä lisä voi olla myös, että alkavan palon tunnistamisella saadaan ohjattua ja katkaistua virta muista sähkölaitteista.

”Kartoitamme uutta, mutta myös samalla käytössä olevaa tekniikka, joka on kuluttajalle kustannustasoltaan hankittavissa olevaa ja jolla voitaisiin edistää asumiseen ja henkilöturvallisuuteen liittyvää paloturvallisuutta ja tuottaa ratkaisuja arjen turvaksi”, Lehto ja Leino sanovat.

Tätä varten he ovat aloittaneet SPEK:n nettisivuilla ”Lauri & Ilpo vertailee” -blogin, jossa he tutkivat eri tuoteryhmien tuotteita ja jakavat kuluttajille tietoa, mitä vaihtoehtoja kodin paloturvallisuuden parantamiseksi on tarjolla.

Älypalovaroittimet voivat olla hankalia

Yleinen huomio oli, että ohjeet ja sovellukset eivät aina ole saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Tämä voi asettaa haasteita käyttäjälle. Osasta tuotteista löytyy kotimaisella kielellä ohjeet, mutta sovellukset voivat olla silti saatavilla vain englanniksi.

Testatut palovaroittimet toimivat myös perinteisinä palovaroittimina, mutta ovat vain tähän käyttötarkoitukseen suhteellisen kallis investointi saatuun hyötyyn nähden ilman älyominaisuuksien käyttöönottoa. Käyttäjän on ostopäätöstä tehdessään otettava huomioon, että älyominaisuuksien käyttö vaatii vähintään olemassa olevan langattoman yhteyden (WiFi ja/tai Bluetooth). Älypalovaroittimet eivät käyttöiältään tee poikkeusta perinteisistä palovaroittimista, jotka kaikki on vaihdettava kymmenen vuoden sisällä valmistuksesta.

Erilaisia tunnistusvaihtoehtoja

Useammasta älypalovaroittimesta on saatavilla savun tunnistuksen lisäksi muitakin olosuhdetietoja ja hälytyksiä saadaan vaihtelevasti esimerkiksi häkäpitoisuuksista tai lämpötilasta.

Lämpötilan tunnistus on useissa älypalovaroittimissa, mutta hälytystietoa siitä ei välttämättä saada. Lämpötilan tunnistus vaikutti myös eri tavoin savuanturin toimintaan, esimerkiksi herkistäen savun tunnistuksen hälytysrajaa, mikä on yksinkertainen älykäs ratkaisu parantaen paloturvallisuutta.

Onkin hyvä muistaa, että kumpikaan – hään tai lämpötilan tunnistus – ei korvaa säädösten vaatimaa savuanturilla saatavaa palontunnistusta eikä säädösten vaatimia palovaroittimia voida korvata näillä muilla vaihtoehdoilla. Toki häkä- ja lämpötilan tunnistus ovat hyviä lisäominaisuuksia tuomaan lisää turvallisuutta koteihin. Samalla voi parantaa myös läheistensä turvallista asumista, sillä omaan puhelimeen voi asentaa vaikka mummon katossa olevan älypalovaroittimen – kunhan mummolla on nettiyhteys.

Helpompaa ylläpitoa ja käyttöä

Monen älypalovaroittimelle toimintatilan tarkkailu ja testaus on mahdollista sovellusten kautta etäyhteydellä, mikä vähentää kuluttajan tarvetta kiivetä katon rajaan. Lisäksi osa tuotteista ohjaa käyttäjää ilmoitusten ja muistutusten avulla tarvittavista toimenpiteistä. Joissakin tuotteissa käyttäjän ohjaus toimi myös palotilanteessa, jolloin toimintaohjeita annetaan käyttäjälle vaaran uhatessa joko älylaitteen ilmoitustekstillä tai ääniohjauksella. Lisäksi saatavilla on käyttöä helpottavia muita laitteita ja kaukosäätimiä.

Perinteisesti palovaroitintestipainikkeella on voitu testata vain varoittimen hälytyspiirin eli sireenin tai summerin toimivuus. Uusissa varoittimissa saattaa olla käytössä laajempi toimintaa kartoittava testimenettely. Tällöin laite testaa myös savuanturien toiminnan. Tämä toki ominaisuutena lisää laitteen toiminnallista varmuutta, jolloin käyttäjän ei tarvitse kehitellä omia menetelmiä toiminnan varmistamiseksi. Joissain tuotteissa testaustoiminnot tapahtuivat myös itsenäisesti, jolloin varoitin tarkkailee omaa kuntoaan ja testitiedot ovat käyttäjän luettavissa sovelluksista.

Käyttäjää helpottaa myös pariston tai akkujen jatkuva valvonta. Useimmiten laitteissa on myös ilmoitus paristojen vaihtotarpeesta. Tämä helpottaa huoltotarpeen arviointia ja ehkäisee toimimattomien varoittimien riskiä käytön aikana. Käytössä on huomioitava kuitenkin, että paristojen tai akkujen käyttöikä useimmiten ilmoitettiin huomattavasti lyhyemmäksi kuin kymmenen vuotta.

Yhdistettävyys voi olla ongelma

Tuotteet toimivat myös itsenäisenä palovaroittimena, mutta ilman verkkoyhteyttä tarjolla ei ole älyominaisuuksia. Usein yhdistettävyysvaatimus erillisen hubin tai kotiautomaatiojärjestelmän kautta kasvattaa nopeasti tuotteen kokonaiskustannuksia.

Älytuotteiden välillä löytyi merkittäviä eroja siinä, tarvitseeko tuote älyominaisuuksien osalta keskuksen eli hubin, kotiautomaatiojärjestelmän tai Bluetoothin tai WiFi yhteyden, jolloin laite toimii itsenäisenä älylaitteena.

Älypalovaroittimen älytoimintojen yhdistäminen kodin muuhun automaatioon ei tapahdu käden käänteessä ja nappia painamalla. Tuotteet käyttävät erilaisia kommunikaatioprotokollia. Tämä mahdollistaa eri laitteiden yhdistettävyyden, mutta toisaalta myös toimii rajoittavana tekijänä. Osa tuotteista sisältää automaatiomahdollisuuksia, jolloin muita kodin älylaitteita voidaan esimerkiksi aktivoida palotilanteessa. Osassa tuotteista tämä ominaisuus oli sidoksissa omaan tuoteperheeseen tai käytettävään protokollaan.

Avoimuus tuo käyttäjälle lisää tuotteen mahdollisuuksia ja lisää arvoa. Onneksi nykyisin useammat tuotteet ovat yhdistettävissä esimerkiksi Google assistentin, Applen HomeKit- rajapinnan ja digiassistentin Sirin tai Amazonin Alexan avulla muihin kodin älylaitteisiin. Saatavilla on myös nykyisin erilaisia laite- tai ohjelmistoriippumattomia alustoja, joilla toiminnallisuuksien käyttöönotto on mahdollista (Esimerkiksi IFTTT – ”If this then that”).

Tällöin esimerkiksi palotilanteessa voidaan ottaa käyttöön ääniohjauksia tai ohjata valaistusta, jotka eri tavoin ohjaavat käyttäjää tai helpottavat ja nopeuttavat tilanteen ja vaaran tunnistamista. Tai normaalin käytön aikana voidaan ajastaa erilaisia toimintoja, kuten esimerkiksi yö- ja päivätoimintoja eri laitteiden välillä.

Käyttöönotto vaatii aikaa ja ymmärrystä

Esimerkiksi eri ääniohjausvaihtoehdot kuulostavat houkuttelevilta ja käyttöä helpottavilta, mutta eri laitteiden yhdistäminen ja eri sovellusten käyttö vaatii käyttäjältään enemmän syvempää osaamista. Kotiautomaation yhdistäminen paloturvallisuustuotteisiin kuulostaa käyttäjälle houkuttelevalta, mutta todellisuudessa käyttöönotto vaatii aikaa ja ymmärrystä, jotta päästään haluttuun lopputulokseen.

Älytoiminteiden yhdistäminen ei tapahdu käden käänteessä, vaan käyttäjän on tunnettava laite, jota on yhdistämässä sekä käytettävä ohjelmisto ja mahdollisesti kotona taustalla toimivan älyjärjestelmän toiminnot. Kaikki ei ole heti yhdistettävissä vaan on tiedettävä mitä, minne ja miten on tekemässä. Kaikki laitteet eivät edes ole aina yhdistettävissä, jonka takia on hyvä tehdä taustaselvitystä ennen hankintaa.

Joissakin tuotteissa voi olla mahdollisuus ohjelmallisesti vaikuttaa laitteen asetuksiin ja tällöin mahdollisesti jopa heikentää huomaamatta toimintavarmuutta. Käyttäjän on ymmärrettävä, että ei tule tehdä muutoksia toimintakriteereihin, ellei tiedä mitä on tekemässä ja mihin toiminnallisuuksiin on vaikuttamassa.

Positiivista on, että yhdistettävyyden avulla myös yksinkertaisimmille palovaroittimille on toiminnallisesti saatavissa älyä. Tällöin esimerkiksi testeissä käytetylle ketjutettavalle perinteiselle palovaroittimelle (testissä: AIRAM KD-101LE) voidaan ottaa käyttöön älylaitteille Push-ilmoitukset palotiedoista ja liittää osaksi älykotijärjestelmää.

Sähkölaitteesta tai -asennuksesta alkaneita tulipaloja oli vuonna 2020 vähemmän kuin aiempina vuosina. Suurin osa sähköpaloista syttyy edelleen liedestä, mutta syynä ei useinkaan ole tekninen vika.

Pelastustoimen PRONTO-tietokannan mukaan pelastuslaitoksilla oli viime vuonna yhteensä noin 2 200 palohälytystä, joissa syttymissyyksi oli kirjattu sähkö. Luku on pienin seitsemään vuoteen.

Suurin sähköpalojen aiheuttaja on edelleen sähköliesi, ja palon syynä oli useimmiten virheellinen toiminta. Liesipaloon liittyviä hälytyksiä oli 834. Niidenkin määrä väheni noin sadalla edellisvuodesta.

”Liesipalon syynä on hyvin harvoin itse liedestä johtuva vika, useimmiten syynä on ihmisen huolimattomuus, varomattomuus tai kiire. Yleisin palon aiheuttaja onkin lieden unohtuminen päälle. Lieden levy kuumenee, liedellä tai sen läheisyydessä oleva astia, paistinlasta, ruoka tai muu vastaava syttyy palamaan. Syttymisen jälkeen palo leviää yleensä melko nopeasti lieden yläpuolella tai vieressä oleviin rakenteisiin”, Tukesin ylitarkastaja Jukka Lepistö sanoo.

Huolimattomuus johtaa edelleen sähköpaloon

Yleensä sähköpalon taustalla on sähkölaitteen väärä tai virheellinen käyttö, asennus tai huollon laiminlyönti. Laitetta käytetään, vaikka sen toiminnassa on toistuvasti häiriöitä tai sitä – laitetta käytetään paikassa, johon siitä ei ole suunniteltu, esimerkiksi pakastin on parvekkeella. Laitetta saatetaan myös käyttää, vaikka se on näkyvästi vaurioitunut. Laitetta ei aina myös huolleta ohjeiden mukaisesti.

Lieden jälkeen toiseksi yleisimmäksi syttymissyyksi on kirjattu viime vuonna valaisimet (189). Viiden eniten paloja aiheuttaneiden laitteiden joukossa olivat myös muut koneet ja laitteet (187) sekä kiukaat (109). Pienelektroniikan akku tai laturi aiheutti palon tai palovaaran 48 tapauksessa. Pyykinpesukoneesta alkaneita paloja oli 50 ja astianpesukoneesta alkaneita 54. Palo sai alkunsa sähköjohdoista ja -kaapeloinneista 93 kertaa, sähkökeskuksista 83 ja muusta sähköverkon osasta 75 kertaa.

Kiukaasta lähteneitä paloja on ollut keskimäärin noin 140 vuodessa. Kiuaspalojen määrä väheni viime vuonna sähköpaloista eniten. Tapauksia oli 109, kun niitä oli edellisvuonna 150.

”Kiuaspaloissa pyykin kuivattaminen löylyhuoneessa ja kiukaalle kuulumattomat esineet ovat tavallisimpia palon aiheuttajia. Pahimmillaan saunaa käytetään varastona löylyttelyn sijaan. Riskinä on, että kiuas menee vahingossa päälle ja kiukaan ympärille tai päälle kasatut tavarat syttyvät tuleen”, Lepistö huomauttaa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ja Pelastusopisto testasivat erilaisia sammutusmenetelmiä litiumioniakkupalon sammuttamiseen. Testeissä todettiin, että litiumioniakkupalon sammuttaminen on hyvin vaikeaa ja riskialtista.

Tukesin ja Pelastusopiston hankkeessa vertailtiin sekä erilaisten sammutusmenetelmien tehokkuutta litiumioniakkupalon sammuttamiseen että eri menetelmien aiheuttamia päästöjä. Samalla arvioitiin sammutusmenetelmien aiheuttamia käyttöturvallisuusriskejä ja käyttökelpoisuutta alkusammutuksessa.

Sammutusmenetelminä käytettiin kolmea erimerkkistä akkupaloon markkinoitavaa käsisammutinta (Presto LB6, Total WD 9 F-500, Housegard AVD-palosammutin 6 l LITHEX6) sekä vaahtosammutinta, vesiruiskua ja vesiupotusta.

Litiumioniakkupaloon ei ole määritelty vakioitua testimenetelmää, jonka avulla sammutusteho voitaisiin määritellä. Valmistajan on kuitenkin ilmoitettava tuotteen sammutusteho. Sammutustehosta on annettava totuudenmukainen kuva ja sammuttimen käytöstä riittävät tiedot turvallisesta käsittelytavasta. Sammuttimen turvallisuudesta vastaavat valmistaja, maahantuoja ja myyjä.

Upotus paras sammutusmenetelmä

Testissä käytettiin energiamäärältään akkuporakoneen akkua vastaavaa (n. 100 Wh) kymmenen sylinterikennon kokonaisuutta. Mikään testissä ollut sammutin tai vesiruiskusammutus ei pystynyt sammuttamaan akkupaloa välittömästi.

Sammutusteholtaan parhaimmaksi osoittautui upotusmenetelmä. Myös päästöt olivat pienimmät upotusmenetelmää käytettäessä.

Mitä nopeammin upotus tehtiin kennojen syttymisen jälkeen, sitä vähemmän päästöjä syntyi. Upotusmenetelmän käyttö palavan akun sammuttamiseen voi kuitenkin olla vaarallista, erityisesti silloin, jos sammuttaja ei ole suojannut itseään.

Kennoista liukenee veteen fluoria, metalleja ja perfluorattuja alkyyliyhdisteitä, minkä vuoksi upotusvesi on käsiteltävä poikkeavana jätevetenä.

”Tarkkoja sammutustehovaatimuksia akkupaloon ei sammuttimille ole. Siksi sammuttimien markkinoinnissa sekä sammuttimien käyttöohjeissa ja merkinnöissä pitää olla totuudenmukaiset tiedot sammutustehosta. Akkupaloon tarkoitetun sammuttimen mukana on tärkeää olla tiedot myös palon erityspiirteistä ja sammuttajalle aiheutuvista riskeistä”, sanoo ylitarkastaja Karoliina Meurman Tukesista.

Hankkeessa olivat mukana Pelastusopisto, Tukes sekä Suomen Pelastusalan keskusjärjestö SPEK. Hankkeeseen saatiin ulkopuolista rahoitusta Palosuojelun edistämissäätiöltä.

Monessa taloyhtiössä pohditaan sähköauton latauspisteiden asentamista asukkaiden käyttöön. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö antaa taloyhtiöille neuvoja siitä, miten latauspisteiden ja talon asukkaiden turvallisuus varmistetaan.

Tärkeintä on ottaa yhteys alan suunnittelijoihin ja antaa asukkaille ohjeet turvallisesta toiminnasta. SPEKin asiantuntijat kehottavat jo varautumaan latauspisteiden tarpeen kasvuun.

Maaliskuussa voimaan tullut laki rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla (733/2020) määrittelee uusia ja laajamittaisesti korjattavia rakennuksia koskevat velvoitteet. Sähköautojen yleistyessä latausasiat voivat koskea muitakin taloyhtiöitä.

”Mikä tahansa pistoke ei ole tarkoitettu auton lataamiseen. Netti on pullollaan kehotuksia, että ei kun vaan lataamaan, mutta ensimmäiseksi on syytä kartoittaa rakennuksen sähköjärjestelmä, on se sitten uusi tai vanha”, Lauri Lehto toteaa.

Tehoa riittävästi

Sähköauton lataaminen vaatii tehoa ja autokatoksen tai tallien pistorasioita ei ole suunniteltu kestämään jatkuvaa korkeaa kuormitusta. Pistorasia voi ylikuumentua tällaisessa käytössä. Ennalta tehtävän kartoituksen avulla löydetään turvalliset latausasemat ja tiedetään, riittääkö taloyhtiön sähköjärjestelmän kapasiteetti.

Kaikkiin rakennuksiin soveltuvaa yhtä ohjetta ei voi antaa, vaan ammattilaisten pitää paikan päällä tarkistaa juuri sen rakennuksen osalta riskitekijät ja sopivat ratkaisut.
Sopivat ammattilaiset sähköautojen latauspisteiden suunnittelussa ovat sähkösuunnittelija ja palotekninen asiantuntija. Varsinkin maanalaisissa pysäköintipaikoissa tarvitaan molempia ammattilaisia varmistamaan turvalliset ratkaisut.

Hyvän suunnittelun jälkeen on olennaista, että asukkaat tietävät, miten latauspisteiden kanssa toimitaan turvallisesti. Asia ei koske vain niitä joilla on sähköauto, muidenkin taloyhtiön asukkaiden on ymmärrettävä riskit ja osattava heti poistua tulipalon läheltä sekä soitettava välittömästi 112.

Lue lisää:

Uusien rakennusten parkkipaikoille sähköauton latausvalmius

Moni vuokraa tänä kesänä mökin yksityiseltä omistajalta. Mökin omistaja voi varmistaa paikan paloturvallisuuden Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön keväällä julkaistun tarkistuslistan avulla.

”Palovaroittimen tarkistaminen kesän alussa ei riitä vuokralaisten ja mökin turvassa pitämiseen, vaikka on hyvä alku. Etäisyydet ovat monilla mökkipaikkakunnilla pitkiä ja avun saapuminen voi kestää. Siksi kannattaa satsata alkusammutusvälineisiin eli hankkia käsisammuttimia ja sammutuspeitteitä, ja kertoa vuokralaisille, missä niitä säilytetään”, SPEKin vanhempi asiantuntija Ilpo Leino vinkkaa.

Viime vuosien mökkipalojen syiksi on epäilty muun muassa jääkaappia, salamaa, liedelle unohtunutta muoviastiaa, kamiinan lämmitystä, led-kynttilää, lämpöpuhallinta, hormia ja moottorisahan huoltamista.

Turvakortit kertovat paljon

Ensimmäistä kertaa mökillä oleville vuokralaisille paikan osoite ei tule kuin apteekin hyllystä, varsinkaan hätätilanteessa. Tämän on oivaltanut myös uutta kesämökkiä joulukuusta asti vuokrannut Anna Saura.

”Meillä on hyvin näkyvillä turvakortit, joista löytyy perustiedot mm. osoite, koordinaatit, palovaroittimien ja käsisammuttimien sijainti sekä hätäpoistumistiet. Kattava vieraan opas lähetetään etukäteen sähköisesti vieraille ja se on printattuna mökillä. Siinä kerrotaan myös asianmukaisesta tulen käsittelystä.”

”Vuokralaiset olettavat, että asiat vain toimivat. Ja vuokralaisilla on oikeuskin olettaa, että paloturvallisuusasiat on huomioitu. Vastuu on mökin omistajalla. Kun itse menee uuteen mökkiin, on niin paljon uutta tutustuttavaa, ettei paloturvallisuusasiat tule mieleen ellei ole erityistä syytä”, Saura pohtii.

Lue lisää:

Mieti juhannuksen paloturvallisuus etukäteen

Jos omat kotiavaimesi ovat varmassa tallessa, et ehkä tule ajatelleeksi kenellä muulla avaimesi voi olla. Taloyhtiön vastuu koskee muun muassa yleisavaiten säilyttämistä.

Turvalukoissa, yleisavaimissa ja alaoven lukituksessa on taloyhtiön lukitukseen liittyviä haasteita, joita tulee harvoin ajatelleeksi. Isännöintiliiton lakiasiantuntija listaa avainhallinnan yleisimmät sudenkuopat.

Turvalukon avain omassa avainnipussa

Turva- eli varmuuslukon avainta ei ole pakko luovuttaa taloyhtiölle. Jos yhtiöillä ei ole tarvittavia avaimia, saattaa osakkaalle tulla pahimmillaan iso lasku, jos asuntoon joudutaan vahinkotilanteen takia menemään kiireellisesti esimerkiksi asunnon ovi murtamalla.

Jos asunnon ovessa on turvalukko, saattaa kotivakuutuksesta saada alennusta. Vakuutusehdoissa voi olla myös kohta, jonka mukaan omavastuuta ei tarvitse maksaa, jos asuntoon on murtauduttu turvalukitun oven kautta.

”Jos vakuutusmaksusta on saanut alennusta turvalukon perusteella, mutta turvalukko ei ole murron sattuessa ollut lukittuna, omavastuun määrä saattaa kasvaa. Vakuutuskirjaan ja -ehtoihin kannattaa perehtyä tarkasti”, Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jenni Lauhia muistuttaa.

Yleisavaimet taloyhtiön hallituksen jäsenillä

Lain mukaan taloyhtiö on vastuussa yleisavaimista, ja yleensä niiden säilytys on ulkoistettu huoltoyhtiölle tai lukkoliikkeelle. Yleisavaimet pidetään lukitussa säilytysyksikössä niin, ettei niitä voi yhdistää tiettyyn kohteeseen.

”Jos hallitus huolehtii yleisavaimen säilytyksestä, säilytystapa pitää olla taloyhtiön kiinteistö- ja vastuuvakuutusehtojen suojeluohjeiden mukainen. Hallitus voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos yleisavainta ei säilytetä riittävän huolellisesti ja se joutuu vääriin käsiin”, Lauhio muistuttaa.

Taloyhtiössä alaovi on mahdollista pitää jatkuvasti lukittuna myös silloin, kun rappukäytävään ei pääse kuin avaimella. Järjestyslain mukaan rakennuksen omistajan on kuitenkin huolehdittava, että alaovella on näkyvässä paikassa esimerkiksi isännöitsijän tai huollon yhteystiedot. Esimerkiksi poliisin ja pelastusviranomaisten pitää päästä rakennukseen viipymättä myös silloin, kun alaovi on jatkuvasti lukittuna.

Lue lisää:

Pisla Oviku Nero – Älyä lukkoon

TM Pikakoe: Kotimainen Pindora-älylukko on  tuore tulokas