Pitkät kesälomat ovat murtovarkaille otollista aikaa. Kun talo on pitkään tyhjillään, on se helppo kohde varkaalle. Kotikonsteillakin saa parannettua kodin murtosuojausta.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ilmoitettiin vuonna 2017 kaikkiaan 4766 asuntomurtoa, joista noin joka kolmas tehtiin vapaa-ajan asuntoon. Lomakaudella murrot lisääntyvät, kun asunnot jäävät kesälomamatkojen ajaksi tyhjilleen ja ilman valvontaa.

Kotivakuutus ei välttämättä korvaa vahinkoja, jos tapahtuneesta ei jää murtojälkiä. Ovien, ikkunoiden ja muiden sisäänpääsyteiden tuleekin olla niin hyvin suojattuja, ettei sisään ole mahdollista tunkeutua ilman rakenteiden tai lukkojen rikkomista. Kaikissa ovissa on oltava toimivat, hyväksytyt lukot. Ulko-ovessa on hyvä olla kaksi lukkoa: käyttölukko ja varmuuslukko. Vaikka ikkunan voi aina rikkoa, on kuitenkin hyvä huolehtia, että lasiruutuja ei pysty irrottamaan ulkoa käsin.

Muutamilla helpoilla kotikonsteilla saa jo nostettu kodin murtosuojausta niin, että oma tyhjilleen jäänyt koti ei ainakaan ole varkaalle helppo murtokohde.

Näin parannat kodin murtosuojausta

1 Naapuriapu on korvaamatontota. Pidä koti aina asutun näköisenä ja sovi naapureiden kanssa, kuinka naapuruston turvallisuudesta pidetään yhdessä huolta.

2 Älä jätä etupihalle kesäkukkia, joiden nuukahtaminen voi osoittaa varkaille, että asukkaat eivät ole paikalla. Tee postin kautta ilmoitus, ettei postilaatikkoosi jaeta postia poissaollessasi. Näin sekään ei anna mahdolliselle varkaalle vihiä poissaolostasi.

3 Aseta mekaanisilla esteillä kapuloita vorojen rattaisiin. Oviin asennettavia mekaanisia esteitä saa rautakaupoista pikkurahalla, ja ne voi asentaa itse. ”Esimerkiksi oven lukkorunkoa kannattaa suojata murtoraudalla, josta käytetään myös nimiä rakorauta ja telkirauta. Se on T-kirjamen muotoinen metallinen suojalevy, joka asennetaan ulko-oven reunaan peittämään lukkorungon kohta. Näin varkaat eivät pääse käsiksi lukon kieleen”, vinkkaa rakentamisen ja sisustuksen tuotteisiin erikoistuneen Pislan myyntijohtaja Jarkko Kaartinen. Vakuutusohjeiden mukaan lukkopuolella oven ja karmin väli ei saisi olla yli viittä millimetriä. Erityisesti vanhoissa ovissa rako on helposti suurempi. Murtorauta peittää tämän raon.

4 Lisäsuojaa saa asentamalla oven sisäpuolelle lukon vääntönupin ympärille kuppimaisen murtosuojan. Näin vääntönuppiin ei pääse käsiksi postiluukusta tai sivukautta. Terassin tai parvekkeen ovessa sillä voi vaikeuttaa oven avaamista vierestä rikotun ikkunan kautta. Myös varmuusketju hankaloittaa takaovien avaamista.

5 Vara-avain piilotetaan usein kodin tai mökin sisäänkäynnin nurkille. Tämä tapa voi kuitenkin estää vakuutuskorvauksen murron sattuessa. Jos murto on tehty avaimella, korvauksen saaminen edellyttää, että avain on saatu haltuun ryöstön tai murtautumisen avulla. Seinään ruuvattava lukittava avainsäilö on turvallisempi paikka kuin kukkapurkin tai kiven alunen. Avainsäilön avataan numerokoodin avulla. Kikka toimii myös esimerkiksi vuokramökeillä, joissa käy vaihtuvia vieraita ja avain täytyy jättää ennaltasovittuun paikkaan.

The post Näin parannat kodin tai mökin murtosuojaa kotikonstein appeared first on Rakennusmaailma.

Tehokkaita litiumakkuja käytetään kännyköissä, tietokoneissa, sähköpyörissä ja tasapainoskoottereissa. Tukes kehottaa olemaan tarkkana akkujen lataamisessa, jotta tulipaloa ei syttyisi. Tehokkaimmat akut palavat sytyttyään räjähdysmäisesti ja niitä voi olla hankala sammuttaa.

Palava li-ion-akku saattaa sytyttää laitteen lisäksi myös koko huoneiston tai talon tuleen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on julkiassut vinkit, joilla paloriskiä voi vähentää.

Näin lataat akun turvallisesti

1 Älä jätä laitetta latautumaan valvomatta, etenkään asuintiloihin.

2 Älä lataa paikassa, jossa on palavaa materiaalia ympärillä.

3 Lataamiseen kannattaa käyttää vain tuotteelle tarkoitettua laturia.

4 Irrota laite laturista, kun lataus on valmis.

5 Älä käytä laturia, joka on vaurioitunut, toimii epävarmasti tai jonka johto tai liittimet ovat vaurioituneet.

6 Jos akku tai laite ylikuumenee, irrota laturin verkkojohto, jos sen voi tehdä turvallisesti.

7 Akkuja ei saa ladata pakkaskelissä. Vaikka akku lämpenee ladattaessa, lataaminen kylmässä vaurioittaa akkua ja lyhentää sen käyttöikää.

8 Varmista jo ostotilanteessa, että akku on turvallinen!

9 Kysy myyjältä tuotteen turvallisuudesta ja varmista, että akussa tai tuotteessa on akunvalvontajärjestelmä (Battery Management System).

10 Suosi vain tunnettuja ja luotettavia tuotebrändejä, kauppoja ja myyjiä.

11 Vältä tuotteiden tilaamista EU:n ulkopuolisista verkkokaupoista.

12 Varo tuoteväärennöksiä. Huomattavan halpoja merkkiakkuja tuskin on olemassa.

13 Noudata käyttöohjeita. Noudata aina laitteen mukana tulleita käyttöohjeita ja tutustu niihin huolella. Tärkeintä on käyttää ja ladata akkua oikein ja muistaa, että akkua tai laitetta ei saa kolhia. Ennen käyttöä tarkista laitteen ja akun kunto.

Huolehdi akun turvallisuudesta

Akku on poistettava käytöstä, jos siinä näkyy fyysisiä vaurioita tai pullistumia, siitä lähtee hajua, se kuumentuu selkeästi tavallista enemmän, ääntää omituisesti tai vuotaa.

Säilytä akkua oikein turvallisessa tilassa ja sopivassa lämötilassa. Akun säilytystilassa on oltava palovaroitin ja alkusammutusvälineet. Laitetta tai akkua on säilytettävä paloturvallisella alustalla paikassa, jossa akun lähettyvillä, erityisesti yläpuolella, ei ole palokuormaa. Palokuormaa ovat esimerkiksi vaatteet ja muut tekstiilit.

Litiumioniakulla varustettua laitetta tai itse akkua tulee säilyttää normaalissa huoneenlämmössä. Akun kuumeneminen esimerkiksi auringossa tai kuumassa autossa on turvallisuusriski. Sopivista säilytyslämpötiloista pitäisi löytyä tietoa laitteen tai akun käyttöohjeista.

Näin sammutat palon

Irrota laturin verkkojohto ennen palon sammuttamista, jos se on mahdollista. Li-ion-akkupalon ensisijainen sammutustapa on suuri määrä vettä, sillä vesi jäähdyttää akkua. Toissijainen sammutustapa on vaahtosammuttimen käyttö. Jauhesammutin tai muu tukahduttava sammutusväline pysäyttää palon hetkellisesti, mutta ei jäähdytä akkua eikä estä syttyvien kaasujen leviämistä.

Sammutettu akku voi syttyä uudestaan palamaan. Varmista, että akku on paikassa, josta mahdollinen uusi palo ei pääse leviämään. Siirrä akku tai laite mahdollisuuksien mukaan turvalliseen paikkaan, esimerkiksi käyttäen patakintaita tai sammutuspeitteeseen käärittynä.

Jos et saa alkanutta paloa nopeasti sammumaan tai palo muodostaa voimakkaasti savua, evakuoi tila välittömästi ja soita hätänumeroon.

Tukesin verkkosivuilla on lisää ohjeistusta litiumioniakkujen turvalliseen hankintaan, käyttöön ja hävittämiseen: https://tukes.fi/litiumioniakkujen-turvallinen-kayttaminen.

Tukesin ja STEKin yhteisprojektissa selvitettiin litiumioniakkujen turvallisuutta ja projektin tuloksena on julkaistu opas teollisuuden litiumioniakkujen turvallisuudesta.

The post Tukes varoittaa litiumakkujen paloriskeistä – näin lataat akkua turvallisesti appeared first on Rakennusmaailma.

Polttopuita säilytetään edelleen usein asuinrakennuksen seinustalla, vaikka pelastuslaki sen kieltää. Miten polttopuita sitten pitäisi säilyttää? Me otimme selvää.

”Pelastuslaki määrittelee, että rakennuksen välittömään läheisyyteen ei saa sijoittaa esimerkiksi jätteitä tai roskia tai muuta palavaa ainesta. Turvaetäisyydeksi polttopuun säilytykselle voidaan soveltaa rakentamismääräyksistä lähtöisin olevaa kahdeksaa metriä asuinrakennuksesta, koska pelastuslaki ei etäisyyttä kerro”, sanoo Suomen pelastusalan keskusjärjestön turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino.

Leino ehdottaa, että ahtailla tonteilla säilytyspaikka voisi olla esimerkiksi palovilloilla eristetty tiivis ja lukittava laatikko tai -kaappi, joka sopii siististi vaikka pation kupeeseen.

”Markkinoilla olisi tilaa erilaisille lukittaville ja paloturvallisille puulaatikoille tai muille säilytysratkaisuille. Tuoteperheessä voisi olla erilaisia kokoja ja vaihtoehtoja. Lukittavuus on joissain kohteissa erittäin tarpeellinen ratkaisu, sillä jätekatosten tavoin puuvarastot saattavat houkutella ilkivallan tekijöitä ja tuhopolttajia.”

Leino korostaa, että mitä lähempänä taloa polttopuita säilytetään, sitä järeämpi suoja on tarpeen. Kauempana tontilla pelkkä etäisyys suojaa asuinrakennusta. Paras ratkaisu polttopuun säilytykseen on tontilla sijaitseva erillinen ja lukittava puuvarasto.

”Huonoin mahdollinen tapa säilyttää polttopuuta on pinota klapit talon tai räystään alle. Räystään alle sateensuojaan pinotut kuivat puut tekevät syttyessään nopeasti tuhoja, sillä palo ohjautuu seinää pitkin räystäälle, johon syntyy kovaa kuumuutta. Sieltä palo etenee vauhdilla yläpohjaan ja kattorakenteisiin.”

Kysy neuvoa paikkakunnan palotarkastajalta

”Vuoden alussa voimaan astunut uusi asetus rakennusten paloturvallisuudesta noudattelee vanhojen määräysten linjauksia, mutta ei ota kantaa siihen, miten paljon polttopuuta sisätiloissa asuinrakennuksessa saa säilyttää”, sanoo Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen palveleva palotarkastaja Jaripetri Kinnunen.

Puun säilytykseen liittyy paljon tapaus- ja kiinteistökohtaisia seikkoja sekä paikkakuntakohtaista tulkintaa. Varminta onkin kysyä neuvoa oman paikkakunnan ja asuinalueen palotarkastajalta. Polttopuun säilyttämistapa voi vaikuttaa vakuutusyhtiöiden maksamiin korvauksiin.

”Vakuutus on aina vakuutuksen ottajan ja antajan välinen sopimusasia. Paloturvallisuuden laiminlyönti on peruste evätä tai supistaa korvausta, mutta asiasta pitäisi olla näyttöä. Palon syttymissyy ja mahdollinen huolimattomuus olisi osoitettava niin, että juuri polttopuut olisivat syttymissyy. Tulkinnanvaraisuus nostaa näyttökynnystä.”

Palomääräysten mukaan helposti syttyvää materiaalia ei saa säilyttää ullakolla, kellarissa, ei rakennuksen alla eikä sen välittömässä läheisyydessä.

”Klapipino ei ole arvaamattomasti syttyvä tai leimahduksenomaisesti palava materiaali. Polttopuu on nimensä mukaan syttyvää ainesta, mutta se ei ole kuitenkaan kodin suurin paloturvariski”, toteaa Kinnunen.

Polttopuita sisälle vain parin pesällisen verran

Miten paljon klapeja sitten lopultakin uskaltaa sisätiloissa säilyttää, jos mikään laki tai määräys ei anna tarkkaa lukua? Vastaus on, että tavallisella arkijärjellä pärjää.

”Varastoinnista ei saa aiheutua vaaraa ihmisille ja eläimille. Poistumistiet on pidettävä vapaina eli puupinoja ei saa kasata kulkua ja pelastustöitä estävästi. Paras paikka asuinrakennuksessa on palo-osastoitu tila. Pieniä määriä puuta voi varastoida asuinhuoneisiin muutamaa pesällistä varten. Polttopuut on siis paras säilyttää edelleenkin niin, että ne eivät vaaranna paloturvallisuutta, mutta ylireagointiin ei ole aihetta.”

Ulkona tontilla polttopuupinon paikka ei ole palotarkastajan mukaan ainoa huomioitava eikä edes kaikkein vaarallisin asia. Kinnunen kehottaa pitämään palavan materiaalin pois rakennusten seinustoilta.

”Autotalli on nimensä mukaan tarkoitettu auton tai muiden moottoriajoneuvojen säilytykseen. Lisäksi siellä saa säilyttää esimerkiksi renkaita, vähäisiä määriä esimerkiksi nestekaasua ja autoon liittyviä tarvikkeita. Jos auto on tallissa, siellä ei siis saa säilyttää polttopuita. Jos autotalli ei ole enää alkuperäisessä käytössä, siitä voi tehdä puuvaraston. Rakennukselle haetaan käyttötarkoituksen muutos rakennuslupaviranomaiselta. Autokatos rinnastetaan autotalliin lainsäädännössä eli sitä ei nykyisessä asetuksessa ole erikseen mainittu vaan puhutaan autosuojasta”, sanoo Kinnunen.

The post Säilytä polttopuut oikein sisällä ja ulkona appeared first on Rakennusmaailma.

Mökkimurron ehkäiseminen taajaman ulkopuolella on haasteellista, mutta hämärämiesten työstä voi aina kuitenkin yrittää tehdä mahdollisimman vaikeaa. Tieto tapahtuneesta vahingosta on vähintäänkin hyvä saada nopeasti. Myös lämpötilan seurannalla on merkitystä. Jos mökin ikkuna on lyöty rikki, riittää pikkupakkanenkin tekemään siellä tuhojaan. Lämpötila voi laskea vaaravyöhykkeelle myös lämmityslaitteiden rikkoontuessa. Valvomo omassa älypuhelimessa Kodinvalvontalaitteistojen kirjo on huomattava. Skaala […]

The post Etävalvonta voi ehkäistä mökkimurron appeared first on Rakennusmaailma.

Lukkojen asentaminen, sarjoittaminen ja muut niin sanotut turvasuojaustehtävät ovat muuttuneet luvanvaraisiksi. Ne täytyy hankkia vain luvan saaneilta yrityksiltä.

Turvasuojaustehtävät muuttuivat luvanvaraisiksi viime vuoden alussa, kun laki yksityisistä turvallisuuspalveluista uudistui. Lakiuudistukseen liittyvä siirtymäkausi päättyy kuluvan vuoden lopussa, joten tammikuun 2019 alusta lähtien muun muassa taloyhtiöiden on hankittava palvelunsa luvan saaneelta yritykseltä.

”Muutos koskee ansiotarkoituksessa tapahtuvaa ja toimeksiantoon perustuvaa turvasuojaustoimintaa, kuten esimerkiksi lukkojen asentamista ja sarjoittamista tai lukitusjärjestelmien ja murtohälytysjärjestelmien asentamista tai korjaamista”, sanoo Kiinteistöliiton vanhempi lakimies Kaisu Terkki.

Turvasuojaukseen liittyviä töitä tilatessaan taloyhtiön kannattaa varmistaa poliisin ylläpitämästä rekisteristä, että palveluntarjoajalla on lain edellyttämä lupa. Rekisteri löytyy poliisin verkkosivuilta.

Taustalla asumisturvallisuuden parantaminen

Taloyhtiöillä on edelleen mahdollisuus tehdä turvasuojaustehtäviä myös omin voimin tai teettää niitä esimerkiksi isännöitsijätoimistolla.

“Yhtiö voi edelleen tilata esimerkiksi huoltoyhtiöltä erilaisia lukitukseen liittyviä toimenpiteitä, kuten lukkojen korjausta ja asennusta sekä avainten ohjelmointia, mutta huoltoyhtiön tulee omalta osaltaan hoitaa lain edellyttämät lupa-asiat kuntoon ennen siirtymäkauden päättymistä”, Terkki toteaa.

Uudistuksen taustalla on asumisturvallisuuden parantaminen. Luvanvaraisuuden avulla voidaan valvoa niitä turvallisuusalan tehtäviä, joissa hankittua tietoa ja taitoa voisi käyttää rikollisessa mielessä hyödykseen.

The post Lukitukset ja muut turvasuojaukset muuttuivat luvanvaraisiksi appeared first on Rakennusmaailma.

Sähkölaitteesta tai -asennuksesta alkaneita tulipaloja syttyi Suomessa viime vuonna yli 2500. Suurin yksittäinen syy sähköpalon syttymiseen oli lieden valvomaton tai huolimaton käyttö.

Sähköpaloja syttyy noin 2500 joka vuosi. Viime vuonna sähköpaloissa menehtyi yksitoista ihmistä. Kuudessa kuolemantapauksessa palo alkoi sähköliedestä. Tiedot ovat peräisin Pelastustoimen PRONTO-rekisteristä, jonne sähkölaitteista tai -asennuksista syttyneet tulipalot kirjataan.

Eniten sähköpaloja aiheuttaneita laitteita kotitalouksissa olivat liedet ja uunit (noin 950 kpl), valaisimet (noin 200 kpl) ja kiukaat (noin 140 kpl).

Huolimattomuus yleisin syy sähköpaloon

Sähköpalolla tarkoitetaan tulipaloa, joka saa syttymisenergiansa suoraan sähköstä, esimerkiksi liedestä, kiukaasta, kylmälaitteesta, valaisimesta tai sähköasennuksesta.

”Sähkölaitteesta alkaneen palon syynä on usein ihmisen toiminta – huolimattomuus, käyttö- ja asennusohjeiden vastainen toiminta, huollon laiminlyönti tai laitteen vaurioituminen. Yleisin palon aiheuttaja on lieden unohtuminen päälle tai sen kytkeytyminen vahingossa päälle, jolloin liedelle jäänyt ruoka tai palava materiaali on syttynyt tuleen”, kertoo Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ylitarkastaja Jukka Lepistö.

Kiuaspaloissa pyykin kuivattaminen löylyhuoneessa sekä kiukaalle kuulumattomat esineet ovat olleet tavallisimpia palon aiheuttajia.

Vältä sähköpalot oikealla toiminnalla

Sähköpaloja voi ehkäistä helposti. Yksinkertaisin keino on käyttää sähkölaitteita oikein ja tarvittaessa valvottuna.

”Esimerkiksi ruokaa laitettaessa pitää vahtia liettä ja kiukaan tai pesukoneiden päällä ollessa on syytä olla kotosalla”, Lepistö muistuttaa.

Kokatessa kannattaa keskittyä työhön eikä lieden päällä kannata säilyttää tavaraa. Saunaa ei myöskään ole syytä käyttää varastona eikä kiuasta pyykinkuivauksen vauhdittamiseen. Liesipaloja voi ehkäistä erilaisilla teknisillä liesiturvalaitteilla, jotka katkaisevat automaattisesti virran liedestä.

”Sähkölaitteiden asennuksia ja korjauksia saavat tehdä vain sähköalan ammattilaiset”, Lepistö muistuttaa.

Tehokkaat litiumioniakut ovat yleistyneet kännyköissä, tietokoneissa sekä sähköpyörissä ja tasapainoskoottereissa. Akkuja pitää ladata käyttöohjeen mukaisesti ja valvoa lataamista. Ne palavat sytyttyään räjähdysmäisesti ja niitä on hankala sammuttaa.

Muista tarkistaa palovaroittimen toimivuus!

Toimiva palovaroitin auttaa havaitsemaan palon riittävän aikaisessa vaiheessa. Palossa aikaa poistumiseen on vain minuutteja, koska myrkylliset palokaasut tappavat hyvin nopeasti.

Tarkista palovaroittimen toiminta säännöllisesti painamalla testinappia ja vaihda paristo säännöllisesti. Hyvä muistisääntö tarkastuksen tekemiseen on tehdä se esimerkiksi jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

The post Sähköpalon syynä huolimattomuus: Yksi kodin sähkölaite aiheuttaa eniten paloja appeared first on Rakennusmaailma.

Sitkeän perinnetiedon mukaan savupellin voi sulkea kunhan ”sininen liekki” on sammunut tulipesästä. Ei voi. Enää ei uuninpelteihin ole jätetty ilmarakoja kuten joskus pystyuunien valtakaudella ehkä tapahtui. Huoneetkin ovat tiiviimpiä. Kannattaa siis odotella hiilloksen hiipumista.

Toinen yleinen väärinkäsitys väittää, että häkä laskeutuu alaspäin. Ei pidä paikkaansa. Häkä on ilmaa kevyempää ja nousee ylöspäin. Häkävaroittimet pitää siis sijoittaa ylös niin kuin palovaroittimetkin, mieluiten kattoon ja vaakasuoraan asentoon.

Häkä nousee patjan kaltaisena pyöreänä pilvenä ylöspäin. Jos häkävaroitin on seinällä pystyasennossa, kontakti häkään syntyy vain siksi hetkeksi kun häkäpilvi kohtaa ja ohittaa sen. Jos varoitin on asennettu kattoon vaaka-asentoon, häkäkaasu ehtii tunkeutua sen tunnistimeen ja todennäköisemmin aiheuttaa hälytyksen.

Asenna varoittimet oikein

Palovaroitin on pakollinen kaikissa tiloissa, joissa majoitutaan tai yövytään. Asunnon haltijan pitää hankkia vähintään yksi varoitin alkavaa 60 neliötä kohti ja vähintään yksi jokaiseen asuinkerrokseen.

Häkävaroitin kannattaa aina asentaa, jos käytössä on varaava takka, leivinuuni tai pystyuuni (kaakeliuuni). Häkää syntyy todennäköisimmin aina kun savupelti suljetaan lämmön säilyttämiseksi esimerkiksi varaavassa takassa tai kertalämmitteisessä kiukaassa.

Häkävaroitin ei ole palovaroitin, mutta on olemassa yhdistelmiä, joissa on sekä häkä- että palovaroitin. Häkävaroittimessa voi olla myös muistitoiminta ja digitaalinäyttö, jonka avulla voi tarkkailla asunnon häkäarvoja.

Varoitin asennetaan kattoon tai seinälle. Keskellä kattoa varoitin toimii nopeammin kuin reunoilla ja vaakatasossa paremmin kuin pystyyn asennettuna.

Asenna varoitin puolen metrin etäisyydelle katon ja seinän rajasta. Silloin savukaasut osuvat siihen aikaisemmin ja suuremmalla todennäköisyydellä.

Eri tiloihin erilaiset varoittimet

Olohuoneeseen tai tupakeittiöön yleisvaroittimeksi keskeiselle paikalle sopii parhaiten savua aistiva optinen varoitin. Se tarkkailee kaikenlaisia savuja ja valvoo laajaa aluetta. Optinen varoitin ei ole läheskään niin herkkä antamaan vääriä hälytyksiä kuin ionisoiva varoitin.

Jokaiseen makuuhuoneeseen kohdevaroittimeksi kannattaa asentaa ionisoiva varoitin (tavallisin palovaroitin), joka aistii lämpimän ilmiliekistä peräisin olevan savun. Porras- ja käytävätiloissa voi käyttää valaisimella varustettua palovaroitinta.

Keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja lämpimään autotalliin kannattaa asentaa lämpövaroitin, joka laukeaa yleensä 57 asteessa. Tämä on lämpötila, jossa useammat materiaalit eivät vielä syty palamaan. Lämpövaroittimia on asennettava kaksinkertainen määrä, koska niiden valvonta-alue on puolta pienempi kuin muilla varoittimilla.

Palovaroittimessa voi olla vaimennin, joka hiljentää hälytysäänen väliaikaisesti esimerkiksi takkahuoneessa tai tupakeittiössä, jossa tulen sytyttäminen tai ruoan valmistaminen voi aiheuttaa savupöllähdyksiä ja vääriä hälytyksiä. Varoittimet antavat erilaisia äänimerkkejä, jotka selostetaan käyttöohjeessa.

Palo- ja häkävaroitinten toiminta pitää tarkistaa testinäppäimestä kerran kuussa.

Syrjäisemmällä seudulla oleva kesämökki on houkutteleva kohde murtovarkaille. Asukkaiden poissa ollessa tunkeutuminen sisään ikkunasta tai ovesta käy muutamassa minuutissa. Murtomiesten toiminnan voi tehdä tyhjäksi tai ainakin vaikeuttaa kunnollisella hälytinjärjestelmällä. Nykyiset elektroniset hälyttimet toimivat erinomaisesti myös sähkölaiteohjaimina. Useimpia mökillä olevia sähkölaitteita voi ohjata kätevästi omalla kännykällä.

Myynnissä olevia hälytinjärjestelmiä on periaatteessa kahta tyyppiä. Toisessa hälytyksen antaa voimakasääninen sireeni. Toisessa taas ilmoitus välittyy modeemilla puhelinlinjan kautta tai langattomana gsm-tiedonsiirtona ennalta ohjelmoituun paikkaan.

Toimintaperiaate etäohjattavissa hälyttimissä on pitkälti sama. Keskeisin osa on mökin sähkökaappiin tai sen läheisyyteen sijoitettava lisäboksi – mikroprosessoripohjainen ohjainyksikkö sekä tähän liitetty, omalla sim-kortilla ja liittymänumerolla varustettu gsm-modeemi.

Hälyttimen kytkeminen päälle ja pois sekä eri relelähtöjen ohjaus käy joko laitteiston omilla näppäimillä tai lähettämällä matkapuhelimella vain ennalta sovittu tekstiviestikoodi modeemin numeroon. Ohjauskäskyt tallennetaan järjestelmän asennusvaiheessa valmiiksi puhelimen viestimuistiin, jolloin niitä ei tarvitse aina erikseen joka kerta muistaa tai kaivaa papereista. Jokaiselle komennolle on mahdollista antaa selkokielinen nimitys, kuten esimerkiksi ”Lämmitys päälle”, ”Murtohälytin pois”.

Luonnollisesti käyttöturvallisuus on varmistettu erilaisilla tunnisteilla. Laitetta voi ohjata ainoastaan ennalta sovituista puhelimista. Käyttöönoton yhteydessä määritellään ne puhelinnumerot, joista sitä voi ohjata ja joihin sen halutaan lähettävän tekstiviestejä tai äänisoittoja.

Jokaisesta ohjaussoitosta tai tekstiviestikomennosta saadaan aina selkokielinen vahvistus, jolloin tiedetään tarkasti, onko haluttu toiminto todellakin kytkeytynyt päälle tai pois. Lähettämällä kyselyviestin laite antaa kattavan tilannekatsauksen valvottavasta kohteesta ja hälytinjärjestelmän kulloisestakin tilasta.

Käyttökustannukset muodostuvat normaaleista matkapuhelinkustannuksista, kuten laitteistoon tarvittavan gsm-liittymän kuukausimaksusta sekä liikennemaksuista. Toimiva ratkaisu hälytin- ja ohjauskäyttöön voi hyvin olla esimerkiksi kuukausimaksuton prepaid-liittymä.

Pienimuotoisemman koti- ja vapaa-ajan asunnon valvontaan tarkoitetun hälytinjärjestelmän asennus ei yleensä vaadi sen kummempia erikoistaitoja. Mutta koska laitteet ovat täynnä erilaisia ohjelmoitavia ominaisuuksia, asennustyöhön on syytä varata riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kadonnut avain aiheuttaa paljon vaivaa ja kustannuksia. Varsinkin jos kyseessä on kerrostalon ulko-oven avain, josta voi olla kymmeniä kopioita. Uusien avaimien teettäminen ja lukon vaihtaminen eivät ole halpaa puuhaa, ja lisäksi avaimien jakaminen kaikille osakkaille vaatii paljon käytännön järjestelyjä.

Helpommalla päästään, jos kaikilla oven käyttäjillä on kännykässään sähköinen avain, joka tunnistaa oven avaajan. Taloyhtiön kulunvalvontajärjestelmällä on lisäksi mahdollista seurata asukkaiden avaimen käyttöä. Oven avauksesta jää tiedot valvomon tietokoneelle avauksen ajankohdasta ja sähköisen avaimen käyttäjästä.

Koska kännykkäjärjestelmä toimii tosiaikaisesti, voidaan myös kulkulupa evätä hetkessä tai myöntää oven takana odottavalle henkilölle vain tietyn aikaa voimassa oleva avauslupa.

Matkapuhelin on oivallinen laite avaimeksi, sillä se on henkilökohtainen ja yleensä aina mukana. Kännykkä muuttuu avaimeksi, kun siihen ladataan avauksessa tarvittava javaohjelma. Tämä avausohjelma voidaan ladata vaikka puhelimen datayhteyden välityksellä. Ohjelman latauspyyntö lähetetään tekstiviestillä kulunvalvontaa tarjoavalle yritykselle ja vastausviestissä saapuu sitten puhelimeen ladattava ohjelman pätkä.

Käyttäjä avaa oven käynnistämällä avausohjelman, joka ottaa yhteyden bluetoothin kautta sähkölukkoa ohjaavaan ovimoduuliin. Samanaikaisesti kännykän datayhteydellä tiedustellaan kulkulupaa valvomotietokoneesta. Valvomon tietokoneelta tarkistetaan oven avaajan kulkuoikeudet, ja jos käyttäjän lupa on kunnossa, ovi aukeaa. Aukaisutapahtuma tallentuu sen jälkeen lokitiedostoon.

Koska oven avaajan matkapuhelin keskustelee oveen asennetun moduulin kanssa lyhyen kantaman langattomalla bluetooth-yhteydellä, kännykän on oltava alle 10 metrin etäisyydellä ovesta. Näin varmistetaan, että ovea avaava henkilö todella on avattavan oven luona ja hänestä voidaan ottaa vielä valvontakamerakuvaa tarkistusta varten.

Avainohjelma toimii Nokia Series 40, 60 ja 80 javatuen omaavissa puhelimissa sekä eräissä Symbian-käyttöjärjestelmän kännyköissä.

Tavalliseen sähkölukkoon asennettava bluetooth-moduuli ei tarvitse erikseen kaapelointia. Ovimoduuli saa käyttöjännitteensä sähkölukosta ja se ohjaa suoraan sähkölukon avausmagneettia, joten lisäjohtoja ei tarvitse asentaa. Tulitikkurasian kokoisen ovimoduulin sijoittaminenkaan ei tuota suuria ongelmia.

Sähköisen avaimen käytöstä aiheutuvat kustannukset muodostuvat pääasiassa kulunvalvontapalvelua tarjoavan yrityksen kuukausimaksusta sekä oven avaajan kännykän datayhteysmaksusta. Oven avaamiseen ei tosin tarvita monta bittiä, ja kännykän käyttäjän kulut jäävät vähäisiksi.

Kiinteistöjen palo- ja vesivahinkojen aiheuttamat kustannukset ovat lähes sata kertaa suuremmat kuin esimerkiksi asuntomurtojen. Uusille helposti asennettaville turvalaitteille on ollut selvä tilaus. Kodinkoneen vikaantumisen havainnointi jo alkuvaiheessa säästää suurilta vahingoilta. Riittää jo se, että vikaantuneen koneen sähköt ja vedensyöttö saadaan katkaisua. Vahingot rajoittuvat tällöin usein vain kodinkoneeseen ja ehkä pieneen vesilammikkoon lattialla.

Pistorasiaan asennettava uusi Innohome Palovahti katkaisee sähköt kodinkoneesta palovaroittimen äänen kuultuaan. Turvapistorasia pystyy erottamaan palovaroittimen korkeataajuisen hälytysäänen muista häiriöäänistä ja katkaisemaan sähkövahtiin kytketyltä kodinkoneelta sähköt.

Myös kosteusvaroittimen hälytysääni saa sähkövahdin pudottamaan sähköt pois päältä. Useissa pesukoneissa on jo aqua-stop-toiminto, jolloin niissä on valmiina myös syöttöveden katkaiseva magneettiventtiili. Toiminnon avulla vesivuoto tyrehtyy samalla kun sähkönsyöttö katkeaa pesukoneesta. Innohome-järjestelmään on saatavana myös vahtimallit erillisellä vuotoanturilla ja vedenkatkaisuventtiilillä vanhempien pesukoneiden turvaamiseen.

Palovahdin havaitsemiskynnystä voi säätää asunnon akustiikan ja palovaroittimen tyypin mukaisesti. Lähin palovaroitin ei saisi olla viittä metriä kauempana. Parasta on tarkistaa laitteen hälytysäänen soveltuvuus vahtilaitteen kanssa. Kaikki palovaroittimet eivät tuota palovahdin tunnistamaa hälytysääntä, jolloin ne on vaihdettava Innohomen suosittelemiin malleihin.

Kodinkoneen sähköpistokkeen ja pistorasian väliin laitettava Innohome Palovahti ei tarvitse sen kummempia asennustöitä, vaan on heti valmis käyttöön. Palovahdissa oleva punainen merkkivalo kertoo laitteen olevan kytketty sähköverkkoon ja valmiina tunnistamaan hälytysäänen. Laitteen ainokaista käyttönäppäintä käytetään pääasiassa hälytystilanteen jälkeiseen sähkön takaisinkytkemiseen.

Keittiön vaarallisimpia kodinkoneita ovat yleensä liedet. Ne ovat alkuna lähes neljäsosaan asuinrakennusten sähköpaloista. Myös lieden toimintaa voidaan turvata uusilla elektronisilla turvalaitteilla. Innohomen Hellahälytin ja Hellavahti tarkkailevat lieden toimintaa ja katkaisevat liedestä sähköt heti palovaaran uhatessa.

Lieden yläpuolelle esimerkiksi liesituulettimeen magneeteilla kiinnittyvä Innohome SA100 Hellahälytin antaa kuuluvan hälytysäänen, mikäli liesi kuumenee liikaa tai joku lieden levyistä jää vahingossa päälle. Hellahälytin tarkkailee koko ajan lieden lämpötilan muutoksia. Havaitessaan lämmön äkillisen lisääntymisen, se reagoi siihen syötetyn sisäisen ohjeen mukaisesti.

Hellahälytin havahtuu vain vaarallisiin lämpötilan muutoksiin, jolloin se aiheuttaa hälytyksen. Näin voi käydä esimerkiksi vesikattilan lämpötilan noustessa rajusti, kun vesi on kiehunut pois. Hellahälytin toimii paristoilla, joiden vaihtoväli on noin 10 vuotta. Paristojen kuntoa on syytä kuitenkin tarkistaa säännöllisesti.

Lieden sähkönsyöttöön kiinteästi liitettävä Innohome SFC200 Hellavahti menee vielä pitemmälle: laite tunnistaa Hellahälyttimen, palo- tai häkävaroittimen piippauksen ja katkaisee liedestä sähköt. Hellavahti seuraa myös aktiivisesti lieden käyttöä ja katkaisee siitä sähkönsyötön, mikäli levyjen säätönappuloita ei käytetä tietyllä aikavälillä. Lisäksi laite pitää sisällään ohjelmoitavan lapsilukon, joka menee automaattisesti päälle ja pois päältä lieden omilla säätimillä.

Lasten leikkipaikkojen ja leikkivälineiden turvallisuuteen on syystä kiinnitetty huomiota viime vuosina valtakunnallisella tasolla. Uudet EU-turvallisuusstandardit koskevat paitsi leikkipuistojen haltijoita, myös taloyhtiöitä.

Uusien EU-turvallisuusstandardien vuoksi leikkipuistoja ja taloyhtiöiden leikkipaikkoja on jouduttu kokonaan tai osittain uusimaan. Yleisiä puutteita ovat olleet keinujen vääränlaiset alustat, kuten tiivistyvä hiekka, nurmikko, puu, kivet tai puu. Keinuissa oli usein samaan runkoon asennettu liian monta keinua. Nykystandardien mukaan samassa rungossa saa olla vain kaksi samanlaisella istuimella varustettua riippukeinua. Jos halutaan istuin eri-ikäisille lapsille, keinun rungossa on oltava pystysuora välipuu.

Usein keinujen istuimen materiaali oli puuta, ketjut olivat suojaamatta, narut lahoja, keinun alustalta puuttui turvasora tai joustava turvalaatta. Liukumäkien rakenteet olivat vanhoja ja kuluneita. Liukumäissä ei ollut umpikaiteita, minkä vuoksi alle kolme vuoden ikäiset lapset pääsivät kiipeämään niihin helposti ja saattoivat myös pudota.

Valtakunnallisen tarkastusprojektin jälkeen kuntien terveystarkastajat joutuivat antamaan runsaasti korjauskehotuksia leikkikenttien ylläpitäjille ja niistä vastaaville tahoille.

Liukumäkien pahimmat puutteet liittyivät putoamisvaaraan. Mäkeen johtavat kaiteet olivat liian matalia tai puuttuivat kokonaan. Iskua vaimentavat alustat olivat paitsi keinuissa, myös liukumäkien alla usein painuneet kuopalle. Leikkivälineiden rakenteet olivat usein lahoja ja kuluneita, puuosat tikkuisia tai niissä saattoi törröttää nauloja tai ruuvien päitä.

Leikkikentät olivat epäsiistejä. Niiltä löytyi eläinten jätöksiä, huumepiikkejä, lasinsiruja, olutpulloja yms. Leikkikenttien huollosta vastaavan tahon nimeä ei usein edes näkynyt leikkikentällä.

Leikkivälinelaki voimaan 2004

Laki kulutustavaroiden ja kulutuspalvelujen turvallisuudesta tuli voimaan 30.1.2004. Tämä laki koskee myös päiväkotien, yleisten leikkikenttien sekä kerrostalo- ja rivitalopihojen leikkivälineitä. Lain mukaan kaupungin, päiväkodin tai taloyhtiön leikkipaikkapalvelujen tarjoajalla on oltava riittävät tiedot niihin liittyvistä riskeistä. On huolehdittava, ettei leikkipuistoa ja niissä olevia välineitä käyttävälle aiheudu terveydellisiä riskejä. Kiinteistöjen pihaleikkivälineiden turvallisuudesta vastaavat taloyhtiöt tai asuntoyhteisöt.

Leikkipaikalla on oltava huoltosuunnitelma ja nimetty vastuuhenkilö, johon käyttäjät voivat olla yhteydessä. Lasten leikkivälineistä on uudet EU-turvallisuusstandardit, jotta vaaralliset tapaturmat vältettäisiin. Standardeja on kahdeksan, ja ne koskevat itse leikkivälineitä, niiden iskuja vaimentavia turva-alustoja, leikkivälineiden asennusta, tarkastusta, huoltoa ja ylläpitoa. Kustakin leikkivälinetyypistä on omat tarkennetut turvallisuusvaatimuksensa. Standardit ovat kuitenkin luonteeltaan suosituksia.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 2/2008!

Nuohoojilla ja paloturvallisuusväellä on painavaa asiaa pientaloasukkaille: puun polton taito on hiipumassa, tulisijojen ja hormien valinta menee usein metsään. Tuliasioissa kannattaa luottaa asiantuntijoihin. Kymmenen vuotta alalla toiminut nuohooja Simo Maksimainen nousee vakain askelin puolitoistakerroksisen omakotitalon jyrkän katon tikkaita. Karjaalla sijaitsevassa Tommy Kaskisen talossa on kiinteät seinätikkaat ja nuohoojan työturvallisuus muutenkin kunnossa, mutta tasapainoa ja ketteryyttä kattotyö silti vaatii. Katolla Maksimainen taiteilee selkärepusta esille työkalut. Repusta löytyvä pieni imuri huolehtii oikeanlaisesta vedosta, joten talon emännän ei tarvitse murehtia tupaan tupsahtavasta nokipilvestä. Ammattimiehelle ei satu tyypillisiä tee se itse -nuohoojan mokia. Muuten nuohouksen perusvälineet eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien varrella. Kaskisen taloa lämmittää varaava uuni, jota täydentää kätevästi reaaliaikaa elävä sähkölämmitys. Patteri napsahtaa päälle vasta, kun talon lämpötila laskee tiettyyn asteeseen. Sopiva lämpö pysyy helposti puilla, koivulla kun lämmitetään. Kaskiselle ei ole tullut mieleenkään yrittää nuohousta itse. Katolta Maksimainen siirtyy sisälle ja varaavan takkauunin kimppuun. Sanomalehdille ei kerry juurikaan nokea, siitä pitää tehokas imuri huolta. Viimeinen kohde on hellauuni, jolla talon emäntä hoitaa enimmät kokkaukset. Maksimainen rassaa ja kaapii tulisijaa huolellisesti, ja sanomalehdelle kertyy aimo kasa hyvälaatuista vaaleaa nokea. Nokea ehtii kertyä runsaasti vuoden aikana. On helppo kuvitella millaisen syttymisvaaran palamiskykyinen noki aiheuttaisi ennen pitkää piippuun kertyessään. Tämän talon isäntä polttaa kuivaa puuta riittävällä ilmamäärällä, jolloin piippuun jäävä noki ei ole palamiskykyistä. Nuohoojan perusohje kuuluukin: polta kuivaa, pilkottua puuta hyvällä vedolla! Ammattilainen nuohousasialle Periaatteessa nuohoojan työ näyttää yksinkertaiselta ja moni miettii, eikö sen voisi tehdä itsekin. Noki irti piipusta sekä alhaalta ja talteen. Siinä kaikki. Helpoissa nuohouskohteissa saattaa maallikkokin pärjätä. Sellainen on esimerkiksi saunan suora hormi + nokiluukku -yhdistelmä. Itse tehty nuohous ei korvaa lakisääteistä, ammattimaisen nuohoojan tekemää vuosittaista nuohousta pientalossa eikä kolmen vuoden välein suoritettavaa nuohousta mökillä. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi on nuohottava ennen käyttöönottoa. Nuohoojan ammattitaitoon kuuluu lisäksi monia paloturvallisuuteen vaikuttavia asioita, joita ei maallikko tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi erilaisten nokilaatujen tunnistus on tärkeää. Palamiskykyinen noki on kokkareista ja mustaa. Hyvä noki on vaaleaa ja koostumukseltaan tasaista. Palamisen laatua ei ole aivan helppo todeta kanavistoa katselemalla, luotettava toteaminen vaatii ammattimiehen kompetenssia. Toinen tärkeä pointti on tietää, minne noki menee. Nokikasa voi olla piipussa mutkan takana, eikä ihmisillä ole aina tietoa eikä taitoa todeta tätä. Jos piippua ei nuohota tarpeeksi usein, kunnolla ja/tai kokonaan, hormin pinta-ala pienenee pienenemistään, veto käy huonoksi, syntyy tervaa sekä pikeä ja nokipalon vaara kasvaa. Nuohoojan käynnillä hoituu myös pannuhuoneen paloturvallisuus ajan tasalle. Jos huoneeseen on kertynyt esimerkiksi paloriskin aiheuttavaa tavaraa, nuohooja huomauttaa asiasta. Nuohous on pientalolle kuin katsastus autoille. Kiinteistön paloturvallisuutta on nuohouksen yhteydessä tarkkailtu. Nuohous ei kuitenkaan vastaa palotarkastusta. Palotarkastajalla  on asiaa ”Ihmiset ovat keskimäärin tunnollisia, joskin hieman tietämättömiä tulisijojen käyttäjiä. Tulipaloja ei juurikaan syty karkeiden laiminlyöntien takia. Eniten ongelmia tuottaa erilaisten valmispiippujen lisääntyminen. Ne eivät aina täytä laatukriteerejä, vaikka ovatkin tyyppihyväksyttyjä. Nuohouksessa on paljastunut ruostumattomasta teräksestä valmistettuja hormeja, jotka ovat jo 3–4 vuoden käytön jälkeen käyttökelvottomia. Hormin pinta muistuttaa nyrkin mentävillä rei’illä rouhittua tinapaperia, vaikka se olisi toiminut pelkästään puukiukaan hormina.” ”Jos piipun turvallisuus hiukankin arveluttaa, se kannattaa tarkastuttaa varsinkin seinien ja kattojen läpivientien osalta nuohoojalla tai paloviranomaisella”, korostaa alueen palotarkastaja Kari Rauhaniemi, joka toimii oman toimensa ohella myös palosyyntutkijana. Lämmitysasioista palotarkastajalla on kymmenien vuosien oma kokemus, sillä omakotitalon lämmityksestä huolehtii varaava leivinuuni. Myös talouden kaksi saunaa lämpiävät yksinomaan puulla. Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailmasta numero 4/2008.

Kuvaa mökiltä

Vapaa-ajan asuntojen lisääntyvä ympärivuotinen käyttö ja varustetason nousu eivät ole jääneet huomaamatta varkailtakaan. Varsinkin kesämökkeihin kohdistuneet ilkivallat ja murrot ovat yleistyneet huolestuttavasti. Erilaiset hälyttimet ja valvontakamerat ovat hyviä keinoja suojata kesähuvilaa murtovarkauksilta. Nykyisin etävalvonnan saa toteutettua varsin edullisesti ja kaupanpäälliseksi saa vielä etäkuvaa paikan päältä. 

Riskialttein vuodenaika on yleensä syksy. Syksyn aikana tehdyt mökkimurrot tosin paljastuvat usein vasta keväällä, kun omistajat tulevat talven jälkeen ensi kertaa paikalle. Murtovarkauden selvittäminen on vaikeaa, jos teko huomataan vasta useiden viikkojen tai jopa kuukausien päästä tapahtumasta.

Perinteisen murtohälyttimen hankkiminen kesämökille ei juuri kannata. Yksikseen ulvovaa sireeniä ei välttämättä kuule kukaan. Käyttöön kelpaa ainoastaan hälytinjärjestelmä, joka ohjaa hälytyksen aina muualle, kuten suoraan mökin omistajan kännykkään tai sähköpostiosoitteeseen. Järjestelmään liitetty, liiketunnistimella varustettu valvontakamera välittää tapahtumasta myös kuvan.

Kuva paikan päältä kertoo muutenkin enemmän kuin pelkkä hälytyslaitteen viesti. Yleensä varmuus tapahtumista on saatava ja on pyydettävä joku paikkakuntalainen asiaa selvittämään. Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, jos usein toistuvat tarkistusmatkat osoittautuvatkin hälytyslaitteiston harhalaukauksiksi. Valvontakameran kuva mökiltä säästää monelta vaivalta ja poistaa turhia epäilyksiä.

Suoraa videokuvaa välittävät valvontalaitteet ovat myös tulleet hinnaltaan kilpailukykyisiksi, ja laitteiden tarvitsemat langattomat gsm/3g-datayhteydet paranevat ja kuuluvuusalueet laajenevat koko ajan.

Langattomasti matkaviestinverkon kautta toimivan hälytin- ja valvontalaitteiston suurimpana etuna on se, että siihen liitetyn valvontakameran välittämä kuva siirtyy saman tien pois mahdollisten murtomiesten ulottuvilta. Mikäli jotain ikävää tapahtuu, kuva voi jälkikäteen toimia todisteena virkavallalle.

Langatonta järjestelmää ei pysty helposti edes sabotoimaan. Tilapäinen virtakatkoskaan ei saa akkuvarmennettua laitteistoa polvilleen. Valvonta kytkeytyy automaattisesti taas päälle, kun sähköt seuraavan kerran palautuvat.

Tavallisesti videokuvaa otetaan talteen vain, kun havaitaan jotain poikkeavaa. Kamerajärjestelmässä voi olla erillinen liiketunnistin tai sitten käytetään kameran kuvaa hyväksi. Kameran valvontaosa tarkkailee jatkuvasti kuvaa ja suorittaa hälytyksen, jos asetetulla hälytysalueella tapahtuu merkittäviä muutoksia. Havaintoalueet määritellään asennuksen yhteydessä jokaiselle kameralle erikseen kameran hallintaohjelman avulla.

Liiketunnistusalueiden määrä ja koko ovat tavallisesti vapaasti määriteltävissä. Hälyttävistä alueista kannattaa jättää pois häiriötekijät, kuten mahdollinen liikenne, huojuvat puut, pensaat tai vaikka pieneläimien kulkureitit. Kannattaa tarkistaa myös valaistuksen muutoksien aiheuttamat valojen ja varjojen liikkeet kameran kuvausalueella. Kameralle on haettava usein valaistukseltaan tasaisempi sijaintipaikka, ja liiketunnistusalueita joutuu rajaamaan tarkemmiksi. Oikein valitut liiketunnistusalueet vähentävät turhia hälytyksiä.

Ulkovalvontakameran sijaintipaikkaan on syytä käyttää aikaa ja vaivaa, jotta saadaan mahdollisimman hyvä kuva. Kamera kannattaa sijoittaa sellaiselle korkeudelle, ettei siihen päästä helposti käsiksi. Tikkaita ja muita apuvälineitä ei saa jättää lähistölle.

Uusimmat kännykällä käytettävät hälytin- ja valvontalaitteistot toimivat kaiken muun lisäksi myös monipuolisina sähkölaiteohjaimina. Asumismukavuus mökillä nousee ihan uudelle tasolle, kun puhelimella tai tietokoneella voi ohjata hyvissä ajoin lämmön päälle tai vaikkapa sytyttää pihavalot valmiiksi ennen perille saapumista. Mitä tahansa sähkölaitteita tai toimintoja on mahdollista jaksottaa ja ohjata niin kuin paikka näyttäisi asutulta, vaikkei itse oltaisi mailla eikä halmeilla.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 8/10, joka ilmestyi 17.11.

Menimme nukkumaan kesäasunnollamme, 600 kilometrin päässä kotoa. Pikkutytöt olivat asettuneet kavereittensa kanssa telttaan. Oulujärvi liplatti rantaan rauhoittavasti, Kainuun sinisen hetken idylli oli parhaimmillaan.

Heräsimme siihen, että tytöt juoksevat kauhuissaan sisään. Pelästyksen oli aiheuttanut kaverin soitto: kahteen kotinaapurin taloon oli murtauduttu. Kesti aikansa ennen kuin uskalsimme vaimon kanssa tunnustaa toisillemme oman huolemme: kuinka meidän vanha talomme säilyy loman yli, heppoisine lukkoineen. Eikö rikollisilla ole tapana yllättää samoilla alueille uudestaankin?

Eniten huoletti ajatus siitä, että paikat rikotaan ja sotketaan. Vakuutuksetkaan eivät tuo rakkaita esineitä takaisin, ja sotkujen korjaaminen aiheuttaisi paljon työtä. Järkytyksestä toipuminen kestäisi ehkä vielä pitempään kuin aineellisten vahinkojen aiheuttama harmi.
Naapurit sattuivat olemaan kotona ja ottivat avuliaasti heti seuraavana päivänä talomme tehotarkkailuun. Raportit rauhoittivat mieltä, vaikka hyvin ymmärsimme, että eivät ne voineet estää mahdollista murtoa.

Läheltä liippaa, kunnes kolahtaa

Olin yksin kotona, vaimo oli työmatkalla ja tytöt yökylässä. Nukuin yläkerrassa, ikkuna auki ja juuri ennen nukahtamista kuulin oudon kilauksen pihalta. En jaksanut nousta selvittämään sen aiheuttajaa, vaan jatkoin uniani.

Seuraavana päivänä kävin ulkona useita kertoja ennen kuin tajusin, ettei pihalla kaikki ollut ennallaan. Menin katsomaan – toden totta, hyvin vähän käytetty potkupyöräni puuttui. Siinä ei ollut tavallista polkupyörän lukkoa, ja hankkimani halpa vaijerilukko oli hajonnut ajat sitten. En uskonut, että hikinen kickbyke jaksaisi ketään kiinnostaa, enkä ollut hankkinut kunnollista lukkoa. Tunnistin kuulemani kilauksen kuuluneen jalkatuen kääntämisestä.

Yleinen ”valmiustila” perheessämme kohosi. Ei mennyt kauankaan, kun vaimo herätti minut: alhaalta oli kuulunut outo kolahdus. Säntäsimme unenpöpperössä alakertaan ja näin keittiön ikkunasta hupparipäisen hahmon ulko-ovella. Unissani ajattelin, että joku on tulossa kylään ja riensin avaamaan ovea. Meni vähän aikaa pikkukoiramme pidättelemisessä, joten vieras ehti häipyä ennen kuin sain oven auki. Koiramme ei hauku vieraita, se oli menossa moikkaamaan tulijaa niin kuin tyhmä isäntänsäkin.

Tunnistimme vaimon kuuleman äänen portaan metalliritilän aiheuttamaksi. Mitä lie vieraamme suunnittellut tekevänsä, ellei vaimoni sattunut olemaan herkkäuninen? Olisinko minä itse herännyt edes murtoääniin? Vaimo ilmoitti hiippailijasta hätäkeskukseen, jonka päivystäjä kertoi välittävänsä havainnot poliisipartiolle.

Lukkokauppaan mars…

Kotimme ”turvallisuusprosessit” käynnistyivät nyt enempää kehottamatta. Vaihdatimme vanhan Abloy Classic -käyttölukon Abloy Sento -lukkoon. Se oli vaivattomin valinta, ja uskottavan turvallinen. Avaimista tilataan numeroidut kappaleet tehtaalla avainkortin perusteella. Avaimet voi hankkia vain valtuutetulta lukkoliikkeeltä.

Vaihto oli yllättävän helppo, aivan turhaan olin sitä lykännyt. Vanhaa lukkoa ei tarvinnut vaihtaa kokonaan, se vain sarjoitettiin uudelleen. Olisin voinut alentaa hintaa irrottamalla avainpesän itse ja viemällä sen lukkoliikkeeseen. Halusin kuitenkin teettää koko homman ammattimiehellä.
Oveen laitettiin myös lukkorauta, joka peittää lukon kielen kohdan näkyvistä ja vähintäänkin vaikeuttaa lukon vääntämistä auki sorkkaraudalla. Jonkin aikaa emmittyämme päätimme asennuttaa vielä erillisen varmuuslukon.

Päätimme ostamisen sijaan vuokrata turvajärjestelmän, jossa ovat ovi-ilmaisin ja liiketunnistimet sisätiloissa. Keskusyksikkö on kodinhoitohuoneessa ja käyttöyksikkö ulko-oven pielessä. Liimasimme yrityksen tarrat ikkunoihin, ulko-oveen ja postilaatikkoon.

Hälytysilmoitus kuuluu sisätiloissa naisen äänellä, ja sitä tehostaa kiusallisen voimakas sireeni. Järjestelmää täydentää ulkosireeni, joka herättää myös naapurit ja ohikulkijat. Vartijallamme on meidän avaimemme ja talokohtaiset toimintaohjeet.

Lue murtosuojausasioista tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 10/12, joka ilmestyi 21.11.

Kun poltat kynttilöitä, muista paloturvallisuus

Kynttilät ja ulkotulet luovat tunnelmaa ja lämpöä. Sen ohella ne ovat myös iso paloturvallisuusriski, jos ollaan huolimattomia tai välinpitämättömiä. Riskin toteutuminen näkyy valitettavasti myös palokuolematilastoissa, joissa joka vuosi on nousua juuri pimeimpänä vuodenaikana.

Tulipaloissa on tämän vuoden ennakkotietojen mukaan kuollut marraskuun loppuun mennessä 70 ihmistä. Palokuolemia on 11 enemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Marraskuussa syttyi kaksi tulipaloa lasten kynttiläleikeistä. Molemmissa paloissa vältyttiin henkilövahingoilta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa, että tulentekovälineet on pidettävä lasten ulottumattomissa eikä lapsia voi jättää yksin palavan kynttilän kanssa samaan huoneeseen.

Menehtyneistä 70 ihmisestä viisi menehtyi marraskuun aikana. SPEK:n seurannan mukaan tämän vuoden palokuolleista 54 on miehiä, ja kahden sukupuoli ei ilmene mediatiedoista. Tänä vuonna palokuolemia on 11 enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan.
Palokuolleista miehistä jopa kolme neljästä on ollut kännissä. Tavallinen tarina: vedetään viinaa ja tupakoidaan vuoteessa, sammutaan ja rööki putoaa petiin… Myös pikkujoulukausi näkyy palotilastoissa. Liekö sitten niin, että juhlista konttauskunnossa kotiin saapuvat alkavat vielä kokata hiukopalaa yömyöhään, liesi unohtuu päälle ja sille jätetty paistinpannu laitoksineen leimahtavat.
”Tulipaloissa kuolleista 70 prosenttia on päihtyneitä, palokuolleista miehistä jopa 80 prosenttia. Tulipaloissa vammautuneiden kohdalla prosenttiluvut ovat kutakuinkin samat. Alkoholin käyttö ja paloturvallisuus eivät lainkaan tue toisiaan.

Jos siis kosteiden juhlien jälkeen hiukoo, ei kannata kokata kotona. Kannattaa kotiutua nakkikioskin kautta tai varata jo etukäteen sellaista yöpopsittavaa, joka maistuu kylmänäkin.
Jos aikoo järjestää juhlat omassa kodissaan, voi tervetuliaispuheen yhteyteen liittää turvainfon. Juhlaturvallisuuden pioneeri kertoo vierailleen, mitkä ovat poistumisreitit ja missä alkusammutusvälineet pitävät majaa. Kodin tarkka osoite kannattaa kertoa myös siltä varalta, että täytyy soittaa hätänumeroon.

Valtaosa asuntopaloista on ehkäistävissä kotikonstein: huolellisuudella ja varovaisuudella, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä muistutetaan.
Palavat kynttilät ja tulentekovälineet eivät ole lasten leikkikaluja
Adventtiaika näkyy kotien valoja tulvivissa ikkunoissa, mutta valitettavasti myös lisääntyneinä palovaaroina. Varsinkin kynttilöistä aiheutuvat tulipalot kasvavat lokakuusta helmikuuhun. Näin näyttää tapahtuvan tänäkin vuonna.

Marraskuussa syttyi kaksi tulipaloa, kun lapset olivat saaneet kynttilän käsiinsä. Molemmissa tulipaloissa vältyttiin henkilövahingoilta. Joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna Helsingin Malminkartanossa syttyi paritalo palamaan parvekkeelle jääneestä ulkotulesta. Nukkumassa olleet lapset pelastuivat viime hetkillä – palomiesten mukaan kyse oli enää minuuteista.
Tulentekovälineet on ehdottomasti pidettävä lasten ulottumattomissa. Pikkuväkeäkään ei pidä jättää yksinään huoneeseen, jossa palaa kynttilä tai muu avotuli. Turvallista kynttilän sytyttämistä ja sammuttamista voi toki kokeilla yhdessä aikuisen kanssa.
Kynttilöitä poltetaan vain niissä tiloissa, joissa oleskellaan. Jokaisen perheenjäsenen kannattaa opetella muistisääntö, että se joka poistuu huoneesta viimeisenä, sammuttaa kynttilät.

Mökin etävalvonta reaaliajassa netin tai älypuhelimen kautta on kuin suora tosi-tv-lähetys sillä erotuksella, että tähän ohjelmaan ei kaivata jännittäviä yllätyskäänteitä.

Edullisimmillaan valvontakameroita myydään jo alle sadalla eurolla. Parin sadan euron satsauksella saa hankittua hyvän kokonaisuuden, johon kuuluvat sekä sisä- että ulkokamera ja reititin.

Järjestelmän asentaminen omin avuin vaatii jonkin verran verkkotekniikan tuntemusta ja kosolti hyviä neuvoja. Sähkölinja mökillä pitää olla, sillä reititin ja kamerat tarvitsevat virtaa.

Tottumattomalta ei tietokoneen ohjauksessa toimivien laitteiden asentaminen yleensä suju ihan ilman ärräpäitä. Asennusohjeet ovat vaikeaselkoisia, usein englanninkielisiä ja vilisevät outoja koodeja ja termejä. Vaikka ne EU-säädösten mukaan olisikin käännetty suomenkielelle, eipä se paljon auta, jos sanasto on tuiki tuntematonta.

Lisäksi mökillä tarvitaan reititin, johon mokkula eli nettitikku kytketään. Käytännöllisintä on hankkia reititin, jonka avulla on mahdollista luoda mökin sisälle ja lähiympäristöön langaton lähiverkko, eli wlan-verkko. Wlan-signaali kulkee kohtuullisesti esimerkiksi puurakenteiden tai ikkunoiden läpi. Paras yhteys syntyy, kun reitittimen ja kameran antennit näkevät toisensa.
Jos matkapuhelinverkon signaali on mökkipaikkakunnalla heikko, lisäksi tarvitaan ylimääräinen ulkoinen antenni vahvistamaan sitä.

Liikettä tai lämpöä havaitessaan kameran liike- tai infrapunatunnistimet aktivoivat verkkoyhteyden, reititin ottaa yhteyttä tukiasemaan ja hälytys lähtee joko käyttäjän matkapuhelimeen tai sähköpostiin.

Jokaisella tietokoneella, kuten jokaisella nettitikullakin, on oma IP-osoite. Se on numerosarja, joka yksilöi verkkoon kytketyn koneen. Siis ikään kuin ”katuosoite”, jonka mukaan lähetykset löytävät perille. IP-osoite on tietoturvan takia yleensä dynaaminen eli vaihtuva. Se muuttuu satunnaisesti aina koneen kytkeytyessä verkkoon. Käyttäjän ei tarvitse tehdä asialle mitään.

Julkinen osoite on nimensä mukaisesti avoin kaikille netin käyttäjille, jos he vain keksivät oletusarvoina käytetyt salasanan ja käyttäjätunnuksen.

Operaattorin valinta vaikuttaa järjestelmän toimivuuteen, mutta nettiyhteyden reistailuun voi olla monia muitakin syitä. Haja-asutusalueilla verkot on yleensä mitoitettu vakituisen asukasmäärän mukaan. Kun tienoolle tupsahtaa kesällä parisataa mökkiläistä, verkon kapasiteetin nosto ei millään pysy perässä.

Tämä voi aiheuttaa kameravalvontaan pitkänkin katkon. Kameran pitää olla aktiivinen, jotta yhteys jälleen palautuisi. Sitähän se ei koko aikaa ole. Kamera odottelee ulkoista yhteydenottoa, jota ei tukiaseman toiminnan vuoksi pääsekään syntymään.
Näihin katkoihin auttaa ihan tavallinen, halpa kellokytkin. Etäkytkimiäkin on saatavissa, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5, joka ilmestyi 6.6.

* Deltronic CN1221
* Electro Gear STF-111
* Kidde 5CO
* Nord Safe 4107
* Nordic CO-868
* Könic Electronic SEC-CA10

Ennen vanhaan kaivostyöläiset käyttivät kanarialintuja kaasuvaroittimina. Kaivoskäytävissä linnut olivat ihmistä herkempiä reagoimaan hapenpuutteeseen, kaivoskaasuihin metaaniin ja hiilimonoksidiin. Linnun sirkutuksen loppuminen, huojunta tai kupsahtaminen oli kaivosmiehille varoitus vaarallisista pitoisuuksista ja lähtömerkki pikaisesta palaamisesta raittiiseen ilmaan maan pinnalle.

Hiilimonoksidi eli häkä on hajuton, mauton, väritön ja ilmaa hieman kevyempi sekä erittäin herkästi syttyvä ja myrkyllinen kaasu. Sitä ei voi havaita ihmisen aistein. Häkä syntyy niukkahappisissa oloissa epätäydellisen palamisen tuloksena, kun poltetaan esimerkiksi puuta, bensiiniä, öljyä tai nestekaasua. Mahdollisia lähteitä ovat tulipesät, kaasukäyttöiset laitteet, auton pakokaasu, takat yms.

Hankimme kuusi markkinoillamme olevaa häkävaroitinta, kaksi kutakin. Hankintapaikat vaihtelivat tavarataloista ja rautakaupoista verkkokauppoihin. Joukon halvin häkävaroitin löytyi Bauhausista hintaan 19,90 euroa ja kallein Clas Ohlsonilta hintaan 42,50 euroa.

Nykyiset kotitalouskäyttöön tarkoitetut häkävaroittimet perustuvat sähkökemialliseen kaasun pitoisuuden tunnistamiseen. Tunnistimen ikä on rajallinen, joten valmistajat ilmoittavat laitteiden käyttöiäksi 3-7 vuotta. Tämän jälkeen sähkökemiallinen reaktio tunnistimessa päättyy ja laite on vaihdettava uuteen.

Häkävaroitin hankitaan hengenvaaran varalta. Kuluttajan kannalta olisi häkävaroittimien pakkauksissa oltava ehdottomasti laitteen käyttöikä ja valmistuspäivämäärä selvästi esillä, samoin kuin elintarvikkeiden ”parasta ennen” -merkinnät. Laitteen valmistusaika ja käyttöikä tulisi ehdottomasti voida todeta pakkauksen päältä, eikä vasta pakkausta avattaessa ja asennusvaiheessa!

Vastuu asiallisista pakkausmerkinnöistä on valmistajalla sekä maahantuojalla ja vastuu häkävaroittimien tuoreudesta on viimekädessä vähittäiskaupassa. Hyllyssä ei saisi olla vanhaa tavaraa. Kun laite on asennettu, jää toiminta ja käyttöiän seuranta sekä vastuu kuluttajalle.
Viimeinen käyttöpäivä olisi hyvä merkitä esimerkiksi laitteen kanteen sen asennuksen yhteydessä, mistä päiväys on muistuttamassa milloin on aika vaihtaa laite uutteen.

Valmistajat suosittelevat häkävaroittimen asennusta seinälle vähintään 1,5-1,8 metrin korkeuteen lattiasta. Suositukset etäisyydestä tulisijaan vaihtelevat merkeittäin 1,5 metristä kuuteen metriin. Jos varoittimia on vain yksi, suositeltu sijainti on huoneistossa lähelle makuuhuoneita. Useampikerroksisessa rakennuksessa tulisi varoittimia olla joka kerroksessa.

Standardin EN50291 mukaan häkävaroittimen tulee antaa hälytys 110 ppm:n pitoisuudella 10-40 minuutin sisällä. Edellä mainittu hälytyspitoisuus ei ole vielä hengenvaarallinen, vaan ollaan pitoisuudella, jolla voi ilmetä päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia 1-3 tunnin altistumisella.
Hälytystasolla ei siis olla vielä välittömässä hengenvaarassa, vaan toimintakykyisiä tekemään tarvittavia toimia kuten tuulettaminen ja poistuminen sisätiloista suuremman vaaran välttämiseksi.

Lue testimme hämmästyttävistä tuloksista lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5/14.

Vuotovahingot kasvussa

Finanssialan keskusliiton teetättämän vuotovahinkoselvityksen mukaan vakuutusyhtiöt korvasivat noin 157 miljoonalla eurolla vuotovahinkoja vuonna 2012. Yhteensä korvattavia vahinkoja oli noin 36 000 kappaletta.

2000-luvulla kerätystä materiaalista on havaittu, että lähes 45 % vuotovahingoista tapahtuu kerrostaloissa, 30 % omakotitaloissa ja rivi- ja paritaloissa noin 20 %.
Viemäriputkisto- ja vesikaluste- kuten myös lämmitysverkostovuodot ovat lisääntyneet verrattuna edelliseen selvitykseen (2008/2013)

Omakotitaloissa vuotavat tyypillisimmin käyttövesiputkistot, kun taas kerrostaloissa yleisin vahingonaiheuttaja on viemäriputkisto. Tukkeutumista aiheutuneet vesivahingot ovat sentään kääntyneet laskuun.

Vuotaneista osista johtojen ja putkien osuus on laskenut, kun taas liitosten ja tiivisteiden sekä hanojen ja sekoittajien rikkoutuminen on yleistynyt.

Poistoletkun rikkoutumiset ovat myös lisääntyneet tasaisesti. Vuotaneiden putkien sijainnin tarkastelussa havaittiin alapohjavahinkojen suhteellisen osuuden laskeneen, kun taas seinässä, kaapistossa tai nousuroilossa sijaitsevien vuotaneiden putkien määrän osuus oli noussut. (lähde: Vuotovahinkoselvitys 2012-2013)

Paloturvallisuus on aina ajankohtaista

Marraskuun loppuun mennessä tulipaloissa on kuollut 78 ihmistä. Koko viime vuonna tulipaloissa menehtyi 58 ihmistä, joten siihen verrattuna vuoden 2014 luku on suuri. Palokuolleiden lukumäärä on ollut laskussa tämän vuosikymmenen, mutta vuonna 2014 suunta muuttui jälleen. Tiedot perustuvat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön seurantaan. Tätä kirjoitettaessa viimeisin palokuolema tapahtui Sonkajärvellä marras-joulukuun vaihteessa, kun kaksi nuorta naista menehtyi tulipalossa Sonkajärven Paisualla. Palossa kuoli 1990-luvulla syntynyt sonkajärveläinen nainen ja 1980-luvulla syntynyt iisalmelainen nainen.
Naapuri havaitsi tulipalon hieman ennen aamuyhdeksää. Palokunnan saapuessa paikalle rakennus oli jo täyden palon vaiheessa, eikä mitään ollut tehtävissä uhrien pelastamiseksi. Menehtyneet löytyivät omakotitalon alakerrasta.
Palokuolemien määrä oli vähentymään päin tällä vuosikymmenellä. Lupa myydä vain itsestään sammuvia savukkeita, palovaroittimien määrän lisääntyminen kodeissa ja tehostunut paloturvallisuusviestintä vaikuttivat tilanteen parantumiseen. Muutosten taustalla oli myös valtioneuvoston Sisäisen turvallisuuden ohjelma, joka on määritellyt erilaisia toimia tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä.
Ei nyt sitten tainnut kuitenkaan ihan onnistua. Vastoin muutaman viime vuoden trendiä tänä vuonna ollaan menossa huonompaan suuntaan. Siksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa suomalaisia huolehtimaan paloturvallisuudesta. Niin omassa kodissa kuin lähipiirin ikäihmisten kodeissa on syytä yrittää ehkäistä paloriskit, testata palovaroittimet ja huolehtia siitä, että kaikki tuntevat ainakin kaksi tietä turvaan.
Lämmityskauden käynnistyttyä myös tulisijojen käyttö kasvaa reilusti. Nuohouksesta on huolehdittava, ja samalla nuohooja voi tarkistaa piippujen ja hormien sekä tulisijojen kunnon. Ns. kevythormien läpiviennit on erityisesti syytä tarkistaa.

Ikääntyneet riskiryhmässä
Väestö ikääntyy, ja sen tuottamat turvallisuushaasteet näkyvät karuimmillaan palokuolemissa. Suomalaisista noin 20 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä, mutta tulipaloissa kuolleista heidän osuutensa on jopa 40 prosenttia. Ikääntyneiden ihmisten kotien paloturvallisuudessa on siis parantamisen varaa.
Ikääntyminen hidastuttaa ennen pitkää ihmisen havainnointia, reagointia ja liikkumista. Tällöin voi olla vaikeaa toimia tulipalotilanteessa sen vaatimalla ripeydellä. Lääkitykset voivat heikentää muutenkin huonontunutta havainnointikykyä.
Mummon ja vaarin turvallisuutta voivat parantaa paitsi he itse, myös lähimmäiset ja ikäihmisten parissa työskentelevät.
”Niin ikäihmisen kodin kuin koko rakennuksenkin turvajärjestelyt on syytä tarkistaa”, sanoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino. ”Jos mummo ei enää pärjää yhtä hyvin kuin ennen, kannattaa harkita vaikkapa palovaroittimen lisälaitteita helpottamaan tulipalon havaitsemista. Jos taas muisti näyttää pätkivän, hyviä ratkaisuja voivat olla esimerkiksi liesiturvalaitteet.”
Laajemmista turvajärjestelmistä ja vaikkapa verkkovirtaan kytketyistä palovaroittimista puolestaan huolehtii taloyhtiö tai palveluntarjoaja, jos seniorit asuvat kerrostalossa tai asumispalveluiden piirissä.
Turvallisuutta edistää myös läheisistä huolehtiminen. Mummolassa käydessä lapset tai lapsenlapset voivat testata palovaroittimen ja vaikkapa katsoa että sähkölaitteissa ei ole pölyä, lieden ympäristössä ei säilytetä mitään syttyvää ja että poistumisreitti on esteetön.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2010 julkaiseman terveysriskinarvion mukaan noin 250 suomalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti sairauksiin, joita aiheuttavat pienhiukkaset, jotka syntyvät puun poltosta vakituisten pientaloasuntojen lämmityksessä.

Sen sijaan vapaa-ajan asuntojen puunpoltosta arvioitiin tulevan vain kymmenkunta ennenaikaista sairauskuolemaa vuodessa, joten haja-asutusalueen puunpoltolla on valtakunnan tasolla vain vähäinen kansanterveydellinen merkitys.

Tutkimusta ja ilmanlaatumittauksia
THL:n äskettäin tekemä väestötutkimus vahvistaa, että puunpolttoa lämmityksessä suosivilla, kaukolämpöverkkoon kuulumattomilla pääkaupunkiseudun vanhoilla pientaloalueilla oli 25 vuoden seuranta-aikana merkittävä määrä sydän- ja hengityssairaiden ennenaikaisia kuolemia verrattuna vain täydentävää takkalämmitystä käyttäviin kaukolämpöalueisiin.
Asuinrakennuksissa tapahtuvasta puunpoltosta syntyy peräti 40 % koko maan pienhiukkaspäästöistä ja yli 80 % soluille myrkyllisten ja syöpävaarallisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) päästöistä. Lisäksi pienpoltolle tyypillinen puun epätäydellinen palaminen lisää tuntuvasti alailmakehää lämmittävien pienhiukkasten mustan hiilen sekä metaanin ja otsonia tuottavien haihtuvien hiilivetyjen päästöjä.
(Tehtyjen) Ilmanlaatumittausten ja puun palamisessa syntyvän merkkiaineen, levoglukosaanin, määritysten perusteella on arvioitu, että puun pienpoltosta aiheutuu talvikaudella 18-29 % pk-seudun pienhiukkaspitoisuuksista, pientaloalueilla jopa 31-66 %.

Ympäristöongelma omakotialueilla
THL:n ylilääkärin Raimo Salosen mukaan ilmanlaatu- ja terveysongelmat korostuvat Suomessa vanhoilla, tiiviisti asutetuilla pientaloalueilla, joilla ei ole kattavaa kaukolämpöverkkoa. Siellä useimmiten eläkkeellä olevat hyväkuntoiset asukkaat polttavat oman, tutun tai vaikkapa kaupungin metsästä ilmaiseksi tai halvalla hankittua puuta vanhoissa kattiloissa, joihin kaikkiin ei ole liitetty vesivaraajaa. Runsaasti pienhiukkasia tuottavaa polttoa saattaa pakkasilla olla jopa 20 tuntia vuorokaudessa.
Tiheästi asutuilla pientaloalueilla on Suomessa ainakin satatuhatta puukattilaa, joista vain pieni osa on uusia vähäpäästöisiä pellettikattiloita. Lisäksi on ainakin miljoona takkaa, uunia, puuhellaa ja saunankiuasta.
Talvipakkasella puunpolton savut jäävät leijumaan matalalle pientaloalueilla ja pienhiukkasia kulkeutuu joko painovoimaisen ilmanvaihdon ja ajoittaisen ikkunatuuletuksen tai koneellisen ilmanvaihdon kautta talojen sisälle. Ongelma on havaittavissa ulkona aistinvaraisestikin pahana hajuna.

Polttoon sopimattomia tulisijoja
Valviran edeltäjän STTV:n vuonna 2008 julkaiseman oppaan ”Puun pienpolttoa koskevat terveydelliset ohjeet” mukaan ilman vesivaraajaa olevat yläpalo-, alapalo- ja kaksoispesäkattilat sekä öljylämmityskattilasta muunnetut puukattilat eivät sovellu jatkuvaan puulämmitykseen. Näiden kattiloiden hiukkaspäästöt ja PAH-yhdisteiden päästöt ovat jopa sata- tai tuhatkertaiset parhaisiin, puhtaasti polttaviin pellettikattiloihin verrattuna. Myös avotakkojen päästöt ovat valtavat verrattuna nykyaikaisiin varaaviin takkoihin. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) tekemät ilmanlaadun mittaukset puun pienpolttoa suosivilla omakotialueilla sekä kuntiin, hallinto-oikeuksiin ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen menneet lisääntyneet valitukset huonosta ilmanlaadusta puolestaan kertovat, että vanhoihin taloihin ei ole hankittu uuden polven vähäpäästöisiä kattiloita tai varaavia takkoja, vaan ensisijaista puulämmitystä toteutetaan edelleen vanhoilla kattiloilla, uuneilla ja takoilla.

Märkä polttopuu pahentaa ongelmaa
Epätäydellistä palamista ja päästöjä lisää tietenkin myös vääränlainen polttoaine, eli puun liiallinen kosteus. Pienpolttolaitteessa poltettavan puun tulee olla kuivaa ja puhdasta. Likaista, maalattua tai kyllästettyä jätepuuta ei saa polttaa lainkaan.
Puupinot ulkona sateessa ja runsas savuisuus talvi-iltoina kertovat karua kieltään siitä, että hyvän puunpolton käytäntöjä tuskin noudatetaan yleisesti, vaikka tietoa on ollut hyvin saatavilla kampanjaesitteissä, lehdissä ja netissä jo ainakin kymmenen vuoden ajan.
Pelkästään 2000-luvulla pientaloissa poltetaan puolet enemmän puuta kuin aiemmin. Ongelma siis jatkuu ja saattaa pahentuakin.
Raimo Salosen mukaan nyt olisi tärkeintä saada tiiviisti asutetuilla vanhoilla pientaloalueilla ilman vesivaraajaa olevat, huonot klapikattilat korvattua päästöttömillä tai vähäpäästöisillä ensisijaisilla lämmitysratkaisuilla. Silloin ei monien astmaa ja sydäntauteja sairastavien tarvitsisi pelätä henkensä puolesta, kun lämmityskausi alkaa.