Lasten leikkipaikkojen ja leikkivälineiden turvallisuuteen on syystä kiinnitetty huomiota viime vuosina valtakunnallisella tasolla. Uudet EU-turvallisuusstandardit koskevat paitsi leikkipuistojen haltijoita, myös taloyhtiöitä.

Uusien EU-turvallisuusstandardien vuoksi leikkipuistoja ja taloyhtiöiden leikkipaikkoja on jouduttu kokonaan tai osittain uusimaan. Yleisiä puutteita ovat olleet keinujen vääränlaiset alustat, kuten tiivistyvä hiekka, nurmikko, puu, kivet tai puu. Keinuissa oli usein samaan runkoon asennettu liian monta keinua. Nykystandardien mukaan samassa rungossa saa olla vain kaksi samanlaisella istuimella varustettua riippukeinua. Jos halutaan istuin eri-ikäisille lapsille, keinun rungossa on oltava pystysuora välipuu.

Usein keinujen istuimen materiaali oli puuta, ketjut olivat suojaamatta, narut lahoja, keinun alustalta puuttui turvasora tai joustava turvalaatta. Liukumäkien rakenteet olivat vanhoja ja kuluneita. Liukumäissä ei ollut umpikaiteita, minkä vuoksi alle kolme vuoden ikäiset lapset pääsivät kiipeämään niihin helposti ja saattoivat myös pudota.

Valtakunnallisen tarkastusprojektin jälkeen kuntien terveystarkastajat joutuivat antamaan runsaasti korjauskehotuksia leikkikenttien ylläpitäjille ja niistä vastaaville tahoille.

Liukumäkien pahimmat puutteet liittyivät putoamisvaaraan. Mäkeen johtavat kaiteet olivat liian matalia tai puuttuivat kokonaan. Iskua vaimentavat alustat olivat paitsi keinuissa, myös liukumäkien alla usein painuneet kuopalle. Leikkivälineiden rakenteet olivat usein lahoja ja kuluneita, puuosat tikkuisia tai niissä saattoi törröttää nauloja tai ruuvien päitä.

Leikkikentät olivat epäsiistejä. Niiltä löytyi eläinten jätöksiä, huumepiikkejä, lasinsiruja, olutpulloja yms. Leikkikenttien huollosta vastaavan tahon nimeä ei usein edes näkynyt leikkikentällä.

Leikkivälinelaki voimaan 2004

Laki kulutustavaroiden ja kulutuspalvelujen turvallisuudesta tuli voimaan 30.1.2004. Tämä laki koskee myös päiväkotien, yleisten leikkikenttien sekä kerrostalo- ja rivitalopihojen leikkivälineitä. Lain mukaan kaupungin, päiväkodin tai taloyhtiön leikkipaikkapalvelujen tarjoajalla on oltava riittävät tiedot niihin liittyvistä riskeistä. On huolehdittava, ettei leikkipuistoa ja niissä olevia välineitä käyttävälle aiheudu terveydellisiä riskejä. Kiinteistöjen pihaleikkivälineiden turvallisuudesta vastaavat taloyhtiöt tai asuntoyhteisöt.

Leikkipaikalla on oltava huoltosuunnitelma ja nimetty vastuuhenkilö, johon käyttäjät voivat olla yhteydessä. Lasten leikkivälineistä on uudet EU-turvallisuusstandardit, jotta vaaralliset tapaturmat vältettäisiin. Standardeja on kahdeksan, ja ne koskevat itse leikkivälineitä, niiden iskuja vaimentavia turva-alustoja, leikkivälineiden asennusta, tarkastusta, huoltoa ja ylläpitoa. Kustakin leikkivälinetyypistä on omat tarkennetut turvallisuusvaatimuksensa. Standardit ovat kuitenkin luonteeltaan suosituksia.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 2/2008!

The post Leikkipaikat turvallisiksi appeared first on Rakennusmaailma.

Nuohoojilla ja paloturvallisuusväellä on painavaa asiaa pientaloasukkaille: puun polton taito on hiipumassa, tulisijojen ja hormien valinta menee usein metsään. Tuliasioissa kannattaa luottaa asiantuntijoihin. Kymmenen vuotta alalla toiminut nuohooja Simo Maksimainen nousee vakain askelin puolitoistakerroksisen omakotitalon jyrkän katon tikkaita. Karjaalla sijaitsevassa Tommy Kaskisen talossa on kiinteät seinätikkaat ja nuohoojan työturvallisuus muutenkin kunnossa, mutta tasapainoa ja ketteryyttä kattotyö silti vaatii. Katolla Maksimainen taiteilee selkärepusta esille työkalut. Repusta löytyvä pieni imuri huolehtii oikeanlaisesta vedosta, joten talon emännän ei tarvitse murehtia tupaan tupsahtavasta nokipilvestä. Ammattimiehelle ei satu tyypillisiä tee se itse -nuohoojan mokia. Muuten nuohouksen perusvälineet eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien varrella. Kaskisen taloa lämmittää varaava uuni, jota täydentää kätevästi reaaliaikaa elävä sähkölämmitys. Patteri napsahtaa päälle vasta, kun talon lämpötila laskee tiettyyn asteeseen. Sopiva lämpö pysyy helposti puilla, koivulla kun lämmitetään. Kaskiselle ei ole tullut mieleenkään yrittää nuohousta itse. Katolta Maksimainen siirtyy sisälle ja varaavan takkauunin kimppuun. Sanomalehdille ei kerry juurikaan nokea, siitä pitää tehokas imuri huolta. Viimeinen kohde on hellauuni, jolla talon emäntä hoitaa enimmät kokkaukset. Maksimainen rassaa ja kaapii tulisijaa huolellisesti, ja sanomalehdelle kertyy aimo kasa hyvälaatuista vaaleaa nokea. Nokea ehtii kertyä runsaasti vuoden aikana. On helppo kuvitella millaisen syttymisvaaran palamiskykyinen noki aiheuttaisi ennen pitkää piippuun kertyessään. Tämän talon isäntä polttaa kuivaa puuta riittävällä ilmamäärällä, jolloin piippuun jäävä noki ei ole palamiskykyistä. Nuohoojan perusohje kuuluukin: polta kuivaa, pilkottua puuta hyvällä vedolla! Ammattilainen nuohousasialle Periaatteessa nuohoojan työ näyttää yksinkertaiselta ja moni miettii, eikö sen voisi tehdä itsekin. Noki irti piipusta sekä alhaalta ja talteen. Siinä kaikki. Helpoissa nuohouskohteissa saattaa maallikkokin pärjätä. Sellainen on esimerkiksi saunan suora hormi + nokiluukku -yhdistelmä. Itse tehty nuohous ei korvaa lakisääteistä, ammattimaisen nuohoojan tekemää vuosittaista nuohousta pientalossa eikä kolmen vuoden välein suoritettavaa nuohousta mökillä. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi on nuohottava ennen käyttöönottoa. Nuohoojan ammattitaitoon kuuluu lisäksi monia paloturvallisuuteen vaikuttavia asioita, joita ei maallikko tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi erilaisten nokilaatujen tunnistus on tärkeää. Palamiskykyinen noki on kokkareista ja mustaa. Hyvä noki on vaaleaa ja koostumukseltaan tasaista. Palamisen laatua ei ole aivan helppo todeta kanavistoa katselemalla, luotettava toteaminen vaatii ammattimiehen kompetenssia. Toinen tärkeä pointti on tietää, minne noki menee. Nokikasa voi olla piipussa mutkan takana, eikä ihmisillä ole aina tietoa eikä taitoa todeta tätä. Jos piippua ei nuohota tarpeeksi usein, kunnolla ja/tai kokonaan, hormin pinta-ala pienenee pienenemistään, veto käy huonoksi, syntyy tervaa sekä pikeä ja nokipalon vaara kasvaa. Nuohoojan käynnillä hoituu myös pannuhuoneen paloturvallisuus ajan tasalle. Jos huoneeseen on kertynyt esimerkiksi paloriskin aiheuttavaa tavaraa, nuohooja huomauttaa asiasta. Nuohous on pientalolle kuin katsastus autoille. Kiinteistön paloturvallisuutta on nuohouksen yhteydessä tarkkailtu. Nuohous ei kuitenkaan vastaa palotarkastusta. Palotarkastajalla  on asiaa ”Ihmiset ovat keskimäärin tunnollisia, joskin hieman tietämättömiä tulisijojen käyttäjiä. Tulipaloja ei juurikaan syty karkeiden laiminlyöntien takia. Eniten ongelmia tuottaa erilaisten valmispiippujen lisääntyminen. Ne eivät aina täytä laatukriteerejä, vaikka ovatkin tyyppihyväksyttyjä. Nuohouksessa on paljastunut ruostumattomasta teräksestä valmistettuja hormeja, jotka ovat jo 3–4 vuoden käytön jälkeen käyttökelvottomia. Hormin pinta muistuttaa nyrkin mentävillä rei’illä rouhittua tinapaperia, vaikka se olisi toiminut pelkästään puukiukaan hormina.” ”Jos piipun turvallisuus hiukankin arveluttaa, se kannattaa tarkastuttaa varsinkin seinien ja kattojen läpivientien osalta nuohoojalla tai paloviranomaisella”, korostaa alueen palotarkastaja Kari Rauhaniemi, joka toimii oman toimensa ohella myös palosyyntutkijana. Lämmitysasioista palotarkastajalla on kymmenien vuosien oma kokemus, sillä omakotitalon lämmityksestä huolehtii varaava leivinuuni. Myös talouden kaksi saunaa lämpiävät yksinomaan puulla. Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailmasta numero 4/2008.

The post Paloturvallisuuden ammattimies asialle appeared first on Rakennusmaailma.

Kuvaa mökiltä

Vapaa-ajan asuntojen lisääntyvä ympärivuotinen käyttö ja varustetason nousu eivät ole jääneet huomaamatta varkailtakaan. Varsinkin kesämökkeihin kohdistuneet ilkivallat ja murrot ovat yleistyneet huolestuttavasti. Erilaiset hälyttimet ja valvontakamerat ovat hyviä keinoja suojata kesähuvilaa murtovarkauksilta. Nykyisin etävalvonnan saa toteutettua varsin edullisesti ja kaupanpäälliseksi saa vielä etäkuvaa paikan päältä. 

Riskialttein vuodenaika on yleensä syksy. Syksyn aikana tehdyt mökkimurrot tosin paljastuvat usein vasta keväällä, kun omistajat tulevat talven jälkeen ensi kertaa paikalle. Murtovarkauden selvittäminen on vaikeaa, jos teko huomataan vasta useiden viikkojen tai jopa kuukausien päästä tapahtumasta.

Perinteisen murtohälyttimen hankkiminen kesämökille ei juuri kannata. Yksikseen ulvovaa sireeniä ei välttämättä kuule kukaan. Käyttöön kelpaa ainoastaan hälytinjärjestelmä, joka ohjaa hälytyksen aina muualle, kuten suoraan mökin omistajan kännykkään tai sähköpostiosoitteeseen. Järjestelmään liitetty, liiketunnistimella varustettu valvontakamera välittää tapahtumasta myös kuvan.

Kuva paikan päältä kertoo muutenkin enemmän kuin pelkkä hälytyslaitteen viesti. Yleensä varmuus tapahtumista on saatava ja on pyydettävä joku paikkakuntalainen asiaa selvittämään. Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, jos usein toistuvat tarkistusmatkat osoittautuvatkin hälytyslaitteiston harhalaukauksiksi. Valvontakameran kuva mökiltä säästää monelta vaivalta ja poistaa turhia epäilyksiä.

Suoraa videokuvaa välittävät valvontalaitteet ovat myös tulleet hinnaltaan kilpailukykyisiksi, ja laitteiden tarvitsemat langattomat gsm/3g-datayhteydet paranevat ja kuuluvuusalueet laajenevat koko ajan.

Langattomasti matkaviestinverkon kautta toimivan hälytin- ja valvontalaitteiston suurimpana etuna on se, että siihen liitetyn valvontakameran välittämä kuva siirtyy saman tien pois mahdollisten murtomiesten ulottuvilta. Mikäli jotain ikävää tapahtuu, kuva voi jälkikäteen toimia todisteena virkavallalle.

Langatonta järjestelmää ei pysty helposti edes sabotoimaan. Tilapäinen virtakatkoskaan ei saa akkuvarmennettua laitteistoa polvilleen. Valvonta kytkeytyy automaattisesti taas päälle, kun sähköt seuraavan kerran palautuvat.

Tavallisesti videokuvaa otetaan talteen vain, kun havaitaan jotain poikkeavaa. Kamerajärjestelmässä voi olla erillinen liiketunnistin tai sitten käytetään kameran kuvaa hyväksi. Kameran valvontaosa tarkkailee jatkuvasti kuvaa ja suorittaa hälytyksen, jos asetetulla hälytysalueella tapahtuu merkittäviä muutoksia. Havaintoalueet määritellään asennuksen yhteydessä jokaiselle kameralle erikseen kameran hallintaohjelman avulla.

Liiketunnistusalueiden määrä ja koko ovat tavallisesti vapaasti määriteltävissä. Hälyttävistä alueista kannattaa jättää pois häiriötekijät, kuten mahdollinen liikenne, huojuvat puut, pensaat tai vaikka pieneläimien kulkureitit. Kannattaa tarkistaa myös valaistuksen muutoksien aiheuttamat valojen ja varjojen liikkeet kameran kuvausalueella. Kameralle on haettava usein valaistukseltaan tasaisempi sijaintipaikka, ja liiketunnistusalueita joutuu rajaamaan tarkemmiksi. Oikein valitut liiketunnistusalueet vähentävät turhia hälytyksiä.

Ulkovalvontakameran sijaintipaikkaan on syytä käyttää aikaa ja vaivaa, jotta saadaan mahdollisimman hyvä kuva. Kamera kannattaa sijoittaa sellaiselle korkeudelle, ettei siihen päästä helposti käsiksi. Tikkaita ja muita apuvälineitä ei saa jättää lähistölle.

Uusimmat kännykällä käytettävät hälytin- ja valvontalaitteistot toimivat kaiken muun lisäksi myös monipuolisina sähkölaiteohjaimina. Asumismukavuus mökillä nousee ihan uudelle tasolle, kun puhelimella tai tietokoneella voi ohjata hyvissä ajoin lämmön päälle tai vaikkapa sytyttää pihavalot valmiiksi ennen perille saapumista. Mitä tahansa sähkölaitteita tai toimintoja on mahdollista jaksottaa ja ohjata niin kuin paikka näyttäisi asutulta, vaikkei itse oltaisi mailla eikä halmeilla.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 8/10, joka ilmestyi 17.11.

The post Nykyaikaista etävalvontaa appeared first on Rakennusmaailma.

Menimme nukkumaan kesäasunnollamme, 600 kilometrin päässä kotoa. Pikkutytöt olivat asettuneet kavereittensa kanssa telttaan. Oulujärvi liplatti rantaan rauhoittavasti, Kainuun sinisen hetken idylli oli parhaimmillaan.

Heräsimme siihen, että tytöt juoksevat kauhuissaan sisään. Pelästyksen oli aiheuttanut kaverin soitto: kahteen kotinaapurin taloon oli murtauduttu. Kesti aikansa ennen kuin uskalsimme vaimon kanssa tunnustaa toisillemme oman huolemme: kuinka meidän vanha talomme säilyy loman yli, heppoisine lukkoineen. Eikö rikollisilla ole tapana yllättää samoilla alueille uudestaankin?

Eniten huoletti ajatus siitä, että paikat rikotaan ja sotketaan. Vakuutuksetkaan eivät tuo rakkaita esineitä takaisin, ja sotkujen korjaaminen aiheuttaisi paljon työtä. Järkytyksestä toipuminen kestäisi ehkä vielä pitempään kuin aineellisten vahinkojen aiheuttama harmi.
Naapurit sattuivat olemaan kotona ja ottivat avuliaasti heti seuraavana päivänä talomme tehotarkkailuun. Raportit rauhoittivat mieltä, vaikka hyvin ymmärsimme, että eivät ne voineet estää mahdollista murtoa.

Läheltä liippaa, kunnes kolahtaa

Olin yksin kotona, vaimo oli työmatkalla ja tytöt yökylässä. Nukuin yläkerrassa, ikkuna auki ja juuri ennen nukahtamista kuulin oudon kilauksen pihalta. En jaksanut nousta selvittämään sen aiheuttajaa, vaan jatkoin uniani.

Seuraavana päivänä kävin ulkona useita kertoja ennen kuin tajusin, ettei pihalla kaikki ollut ennallaan. Menin katsomaan – toden totta, hyvin vähän käytetty potkupyöräni puuttui. Siinä ei ollut tavallista polkupyörän lukkoa, ja hankkimani halpa vaijerilukko oli hajonnut ajat sitten. En uskonut, että hikinen kickbyke jaksaisi ketään kiinnostaa, enkä ollut hankkinut kunnollista lukkoa. Tunnistin kuulemani kilauksen kuuluneen jalkatuen kääntämisestä.

Yleinen “valmiustila” perheessämme kohosi. Ei mennyt kauankaan, kun vaimo herätti minut: alhaalta oli kuulunut outo kolahdus. Säntäsimme unenpöpperössä alakertaan ja näin keittiön ikkunasta hupparipäisen hahmon ulko-ovella. Unissani ajattelin, että joku on tulossa kylään ja riensin avaamaan ovea. Meni vähän aikaa pikkukoiramme pidättelemisessä, joten vieras ehti häipyä ennen kuin sain oven auki. Koiramme ei hauku vieraita, se oli menossa moikkaamaan tulijaa niin kuin tyhmä isäntänsäkin.

Tunnistimme vaimon kuuleman äänen portaan metalliritilän aiheuttamaksi. Mitä lie vieraamme suunnittellut tekevänsä, ellei vaimoni sattunut olemaan herkkäuninen? Olisinko minä itse herännyt edes murtoääniin? Vaimo ilmoitti hiippailijasta hätäkeskukseen, jonka päivystäjä kertoi välittävänsä havainnot poliisipartiolle.

Lukkokauppaan mars…

Kotimme “turvallisuusprosessit” käynnistyivät nyt enempää kehottamatta. Vaihdatimme vanhan Abloy Classic -käyttölukon Abloy Sento -lukkoon. Se oli vaivattomin valinta, ja uskottavan turvallinen. Avaimista tilataan numeroidut kappaleet tehtaalla avainkortin perusteella. Avaimet voi hankkia vain valtuutetulta lukkoliikkeeltä.

Vaihto oli yllättävän helppo, aivan turhaan olin sitä lykännyt. Vanhaa lukkoa ei tarvinnut vaihtaa kokonaan, se vain sarjoitettiin uudelleen. Olisin voinut alentaa hintaa irrottamalla avainpesän itse ja viemällä sen lukkoliikkeeseen. Halusin kuitenkin teettää koko homman ammattimiehellä.
Oveen laitettiin myös lukkorauta, joka peittää lukon kielen kohdan näkyvistä ja vähintäänkin vaikeuttaa lukon vääntämistä auki sorkkaraudalla. Jonkin aikaa emmittyämme päätimme asennuttaa vielä erillisen varmuuslukon.

Päätimme ostamisen sijaan vuokrata turvajärjestelmän, jossa ovat ovi-ilmaisin ja liiketunnistimet sisätiloissa. Keskusyksikkö on kodinhoitohuoneessa ja käyttöyksikkö ulko-oven pielessä. Liimasimme yrityksen tarrat ikkunoihin, ulko-oveen ja postilaatikkoon.

Hälytysilmoitus kuuluu sisätiloissa naisen äänellä, ja sitä tehostaa kiusallisen voimakas sireeni. Järjestelmää täydentää ulkosireeni, joka herättää myös naapurit ja ohikulkijat. Vartijallamme on meidän avaimemme ja talokohtaiset toimintaohjeet.

Lue murtosuojausasioista tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 10/12, joka ilmestyi 21.11.

The post Omakotitalon murtosuojaus appeared first on Rakennusmaailma.

Kun poltat kynttilöitä, muista paloturvallisuus

Kynttilät ja ulkotulet luovat tunnelmaa ja lämpöä. Sen ohella ne ovat myös iso paloturvallisuusriski, jos ollaan huolimattomia tai välinpitämättömiä. Riskin toteutuminen näkyy valitettavasti myös palokuolematilastoissa, joissa joka vuosi on nousua juuri pimeimpänä vuodenaikana.

Tulipaloissa on tämän vuoden ennakkotietojen mukaan kuollut marraskuun loppuun mennessä 70 ihmistä. Palokuolemia on 11 enemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Marraskuussa syttyi kaksi tulipaloa lasten kynttiläleikeistä. Molemmissa paloissa vältyttiin henkilövahingoilta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa, että tulentekovälineet on pidettävä lasten ulottumattomissa eikä lapsia voi jättää yksin palavan kynttilän kanssa samaan huoneeseen.

Menehtyneistä 70 ihmisestä viisi menehtyi marraskuun aikana. SPEK:n seurannan mukaan tämän vuoden palokuolleista 54 on miehiä, ja kahden sukupuoli ei ilmene mediatiedoista. Tänä vuonna palokuolemia on 11 enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan.
Palokuolleista miehistä jopa kolme neljästä on ollut kännissä. Tavallinen tarina: vedetään viinaa ja tupakoidaan vuoteessa, sammutaan ja rööki putoaa petiin… Myös pikkujoulukausi näkyy palotilastoissa. Liekö sitten niin, että juhlista konttauskunnossa kotiin saapuvat alkavat vielä kokata hiukopalaa yömyöhään, liesi unohtuu päälle ja sille jätetty paistinpannu laitoksineen leimahtavat.
“Tulipaloissa kuolleista 70 prosenttia on päihtyneitä, palokuolleista miehistä jopa 80 prosenttia. Tulipaloissa vammautuneiden kohdalla prosenttiluvut ovat kutakuinkin samat. Alkoholin käyttö ja paloturvallisuus eivät lainkaan tue toisiaan.

Jos siis kosteiden juhlien jälkeen hiukoo, ei kannata kokata kotona. Kannattaa kotiutua nakkikioskin kautta tai varata jo etukäteen sellaista yöpopsittavaa, joka maistuu kylmänäkin.
Jos aikoo järjestää juhlat omassa kodissaan, voi tervetuliaispuheen yhteyteen liittää turvainfon. Juhlaturvallisuuden pioneeri kertoo vierailleen, mitkä ovat poistumisreitit ja missä alkusammutusvälineet pitävät majaa. Kodin tarkka osoite kannattaa kertoa myös siltä varalta, että täytyy soittaa hätänumeroon.

Valtaosa asuntopaloista on ehkäistävissä kotikonstein: huolellisuudella ja varovaisuudella, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä muistutetaan.
Palavat kynttilät ja tulentekovälineet eivät ole lasten leikkikaluja
Adventtiaika näkyy kotien valoja tulvivissa ikkunoissa, mutta valitettavasti myös lisääntyneinä palovaaroina. Varsinkin kynttilöistä aiheutuvat tulipalot kasvavat lokakuusta helmikuuhun. Näin näyttää tapahtuvan tänäkin vuonna.

Marraskuussa syttyi kaksi tulipaloa, kun lapset olivat saaneet kynttilän käsiinsä. Molemmissa tulipaloissa vältyttiin henkilövahingoilta. Joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna Helsingin Malminkartanossa syttyi paritalo palamaan parvekkeelle jääneestä ulkotulesta. Nukkumassa olleet lapset pelastuivat viime hetkillä – palomiesten mukaan kyse oli enää minuuteista.
Tulentekovälineet on ehdottomasti pidettävä lasten ulottumattomissa. Pikkuväkeäkään ei pidä jättää yksinään huoneeseen, jossa palaa kynttilä tai muu avotuli. Turvallista kynttilän sytyttämistä ja sammuttamista voi toki kokeilla yhdessä aikuisen kanssa.
Kynttilöitä poltetaan vain niissä tiloissa, joissa oleskellaan. Jokaisen perheenjäsenen kannattaa opetella muistisääntö, että se joka poistuu huoneesta viimeisenä, sammuttaa kynttilät.

The post Muista aina paloturvallisuus appeared first on Rakennusmaailma.

Mökin etävalvonta reaaliajassa netin tai älypuhelimen kautta on kuin suora tosi-tv-lähetys sillä erotuksella, että tähän ohjelmaan ei kaivata jännittäviä yllätyskäänteitä.

Edullisimmillaan valvontakameroita myydään jo alle sadalla eurolla. Parin sadan euron satsauksella saa hankittua hyvän kokonaisuuden, johon kuuluvat sekä sisä- että ulkokamera ja reititin.

Järjestelmän asentaminen omin avuin vaatii jonkin verran verkkotekniikan tuntemusta ja kosolti hyviä neuvoja. Sähkölinja mökillä pitää olla, sillä reititin ja kamerat tarvitsevat virtaa.

Tottumattomalta ei tietokoneen ohjauksessa toimivien laitteiden asentaminen yleensä suju ihan ilman ärräpäitä. Asennusohjeet ovat vaikeaselkoisia, usein englanninkielisiä ja vilisevät outoja koodeja ja termejä. Vaikka ne EU-säädösten mukaan olisikin käännetty suomenkielelle, eipä se paljon auta, jos sanasto on tuiki tuntematonta.

Lisäksi mökillä tarvitaan reititin, johon mokkula eli nettitikku kytketään. Käytännöllisintä on hankkia reititin, jonka avulla on mahdollista luoda mökin sisälle ja lähiympäristöön langaton lähiverkko, eli wlan-verkko. Wlan-signaali kulkee kohtuullisesti esimerkiksi puurakenteiden tai ikkunoiden läpi. Paras yhteys syntyy, kun reitittimen ja kameran antennit näkevät toisensa.
Jos matkapuhelinverkon signaali on mökkipaikkakunnalla heikko, lisäksi tarvitaan ylimääräinen ulkoinen antenni vahvistamaan sitä.

Liikettä tai lämpöä havaitessaan kameran liike- tai infrapunatunnistimet aktivoivat verkkoyhteyden, reititin ottaa yhteyttä tukiasemaan ja hälytys lähtee joko käyttäjän matkapuhelimeen tai sähköpostiin.

Jokaisella tietokoneella, kuten jokaisella nettitikullakin, on oma IP-osoite. Se on numerosarja, joka yksilöi verkkoon kytketyn koneen. Siis ikään kuin “katuosoite”, jonka mukaan lähetykset löytävät perille. IP-osoite on tietoturvan takia yleensä dynaaminen eli vaihtuva. Se muuttuu satunnaisesti aina koneen kytkeytyessä verkkoon. Käyttäjän ei tarvitse tehdä asialle mitään.

Julkinen osoite on nimensä mukaisesti avoin kaikille netin käyttäjille, jos he vain keksivät oletusarvoina käytetyt salasanan ja käyttäjätunnuksen.

Operaattorin valinta vaikuttaa järjestelmän toimivuuteen, mutta nettiyhteyden reistailuun voi olla monia muitakin syitä. Haja-asutusalueilla verkot on yleensä mitoitettu vakituisen asukasmäärän mukaan. Kun tienoolle tupsahtaa kesällä parisataa mökkiläistä, verkon kapasiteetin nosto ei millään pysy perässä.

Tämä voi aiheuttaa kameravalvontaan pitkänkin katkon. Kameran pitää olla aktiivinen, jotta yhteys jälleen palautuisi. Sitähän se ei koko aikaa ole. Kamera odottelee ulkoista yhteydenottoa, jota ei tukiaseman toiminnan vuoksi pääsekään syntymään.
Näihin katkoihin auttaa ihan tavallinen, halpa kellokytkin. Etäkytkimiäkin on saatavissa, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5, joka ilmestyi 6.6.

The post Mökkireissu verkossa appeared first on Rakennusmaailma.

* Deltronic CN1221
* Electro Gear STF-111
* Kidde 5CO
* Nord Safe 4107
* Nordic CO-868
* Könic Electronic SEC-CA10

Ennen vanhaan kaivostyöläiset käyttivät kanarialintuja kaasuvaroittimina. Kaivoskäytävissä linnut olivat ihmistä herkempiä reagoimaan hapenpuutteeseen, kaivoskaasuihin metaaniin ja hiilimonoksidiin. Linnun sirkutuksen loppuminen, huojunta tai kupsahtaminen oli kaivosmiehille varoitus vaarallisista pitoisuuksista ja lähtömerkki pikaisesta palaamisesta raittiiseen ilmaan maan pinnalle.

Hiilimonoksidi eli häkä on hajuton, mauton, väritön ja ilmaa hieman kevyempi sekä erittäin herkästi syttyvä ja myrkyllinen kaasu. Sitä ei voi havaita ihmisen aistein. Häkä syntyy niukkahappisissa oloissa epätäydellisen palamisen tuloksena, kun poltetaan esimerkiksi puuta, bensiiniä, öljyä tai nestekaasua. Mahdollisia lähteitä ovat tulipesät, kaasukäyttöiset laitteet, auton pakokaasu, takat yms.

Hankimme kuusi markkinoillamme olevaa häkävaroitinta, kaksi kutakin. Hankintapaikat vaihtelivat tavarataloista ja rautakaupoista verkkokauppoihin. Joukon halvin häkävaroitin löytyi Bauhausista hintaan 19,90 euroa ja kallein Clas Ohlsonilta hintaan 42,50 euroa.

Nykyiset kotitalouskäyttöön tarkoitetut häkävaroittimet perustuvat sähkökemialliseen kaasun pitoisuuden tunnistamiseen. Tunnistimen ikä on rajallinen, joten valmistajat ilmoittavat laitteiden käyttöiäksi 3-7 vuotta. Tämän jälkeen sähkökemiallinen reaktio tunnistimessa päättyy ja laite on vaihdettava uuteen.

Häkävaroitin hankitaan hengenvaaran varalta. Kuluttajan kannalta olisi häkävaroittimien pakkauksissa oltava ehdottomasti laitteen käyttöikä ja valmistuspäivämäärä selvästi esillä, samoin kuin elintarvikkeiden “parasta ennen” -merkinnät. Laitteen valmistusaika ja käyttöikä tulisi ehdottomasti voida todeta pakkauksen päältä, eikä vasta pakkausta avattaessa ja asennusvaiheessa!

Vastuu asiallisista pakkausmerkinnöistä on valmistajalla sekä maahantuojalla ja vastuu häkävaroittimien tuoreudesta on viimekädessä vähittäiskaupassa. Hyllyssä ei saisi olla vanhaa tavaraa. Kun laite on asennettu, jää toiminta ja käyttöiän seuranta sekä vastuu kuluttajalle.
Viimeinen käyttöpäivä olisi hyvä merkitä esimerkiksi laitteen kanteen sen asennuksen yhteydessä, mistä päiväys on muistuttamassa milloin on aika vaihtaa laite uutteen.

Valmistajat suosittelevat häkävaroittimen asennusta seinälle vähintään 1,5-1,8 metrin korkeuteen lattiasta. Suositukset etäisyydestä tulisijaan vaihtelevat merkeittäin 1,5 metristä kuuteen metriin. Jos varoittimia on vain yksi, suositeltu sijainti on huoneistossa lähelle makuuhuoneita. Useampikerroksisessa rakennuksessa tulisi varoittimia olla joka kerroksessa.

Standardin EN50291 mukaan häkävaroittimen tulee antaa hälytys 110 ppm:n pitoisuudella 10-40 minuutin sisällä. Edellä mainittu hälytyspitoisuus ei ole vielä hengenvaarallinen, vaan ollaan pitoisuudella, jolla voi ilmetä päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia 1-3 tunnin altistumisella.
Hälytystasolla ei siis olla vielä välittömässä hengenvaarassa, vaan toimintakykyisiä tekemään tarvittavia toimia kuten tuulettaminen ja poistuminen sisätiloista suuremman vaaran välttämiseksi.

Lue testimme hämmästyttävistä tuloksista lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5/14.

The post Häkävaara, toimiiko häkävaroitin? appeared first on Rakennusmaailma.

Vuotovahingot kasvussa

Finanssialan keskusliiton teetättämän vuotovahinkoselvityksen mukaan vakuutusyhtiöt korvasivat noin 157 miljoonalla eurolla vuotovahinkoja vuonna 2012. Yhteensä korvattavia vahinkoja oli noin 36 000 kappaletta.

2000-luvulla kerätystä materiaalista on havaittu, että lähes 45 % vuotovahingoista tapahtuu kerrostaloissa, 30 % omakotitaloissa ja rivi- ja paritaloissa noin 20 %.
Viemäriputkisto- ja vesikaluste- kuten myös lämmitysverkostovuodot ovat lisääntyneet verrattuna edelliseen selvitykseen (2008/2013)

Omakotitaloissa vuotavat tyypillisimmin käyttövesiputkistot, kun taas kerrostaloissa yleisin vahingonaiheuttaja on viemäriputkisto. Tukkeutumista aiheutuneet vesivahingot ovat sentään kääntyneet laskuun.

Vuotaneista osista johtojen ja putkien osuus on laskenut, kun taas liitosten ja tiivisteiden sekä hanojen ja sekoittajien rikkoutuminen on yleistynyt.

Poistoletkun rikkoutumiset ovat myös lisääntyneet tasaisesti. Vuotaneiden putkien sijainnin tarkastelussa havaittiin alapohjavahinkojen suhteellisen osuuden laskeneen, kun taas seinässä, kaapistossa tai nousuroilossa sijaitsevien vuotaneiden putkien määrän osuus oli noussut. (lähde: Vuotovahinkoselvitys 2012-2013)

The post Vuotovahingot kasvussa appeared first on Rakennusmaailma.

Paloturvallisuus on aina ajankohtaista

Marraskuun loppuun mennessä tulipaloissa on kuollut 78 ihmistä. Koko viime vuonna tulipaloissa menehtyi 58 ihmistä, joten siihen verrattuna vuoden 2014 luku on suuri. Palokuolleiden lukumäärä on ollut laskussa tämän vuosikymmenen, mutta vuonna 2014 suunta muuttui jälleen. Tiedot perustuvat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön seurantaan. Tätä kirjoitettaessa viimeisin palokuolema tapahtui Sonkajärvellä marras-joulukuun vaihteessa, kun kaksi nuorta naista menehtyi tulipalossa Sonkajärven Paisualla. Palossa kuoli 1990-luvulla syntynyt sonkajärveläinen nainen ja 1980-luvulla syntynyt iisalmelainen nainen.
Naapuri havaitsi tulipalon hieman ennen aamuyhdeksää. Palokunnan saapuessa paikalle rakennus oli jo täyden palon vaiheessa, eikä mitään ollut tehtävissä uhrien pelastamiseksi. Menehtyneet löytyivät omakotitalon alakerrasta.
Palokuolemien määrä oli vähentymään päin tällä vuosikymmenellä. Lupa myydä vain itsestään sammuvia savukkeita, palovaroittimien määrän lisääntyminen kodeissa ja tehostunut paloturvallisuusviestintä vaikuttivat tilanteen parantumiseen. Muutosten taustalla oli myös valtioneuvoston Sisäisen turvallisuuden ohjelma, joka on määritellyt erilaisia toimia tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä.
Ei nyt sitten tainnut kuitenkaan ihan onnistua. Vastoin muutaman viime vuoden trendiä tänä vuonna ollaan menossa huonompaan suuntaan. Siksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa suomalaisia huolehtimaan paloturvallisuudesta. Niin omassa kodissa kuin lähipiirin ikäihmisten kodeissa on syytä yrittää ehkäistä paloriskit, testata palovaroittimet ja huolehtia siitä, että kaikki tuntevat ainakin kaksi tietä turvaan.
Lämmityskauden käynnistyttyä myös tulisijojen käyttö kasvaa reilusti. Nuohouksesta on huolehdittava, ja samalla nuohooja voi tarkistaa piippujen ja hormien sekä tulisijojen kunnon. Ns. kevythormien läpiviennit on erityisesti syytä tarkistaa.

Ikääntyneet riskiryhmässä
Väestö ikääntyy, ja sen tuottamat turvallisuushaasteet näkyvät karuimmillaan palokuolemissa. Suomalaisista noin 20 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä, mutta tulipaloissa kuolleista heidän osuutensa on jopa 40 prosenttia. Ikääntyneiden ihmisten kotien paloturvallisuudessa on siis parantamisen varaa.
Ikääntyminen hidastuttaa ennen pitkää ihmisen havainnointia, reagointia ja liikkumista. Tällöin voi olla vaikeaa toimia tulipalotilanteessa sen vaatimalla ripeydellä. Lääkitykset voivat heikentää muutenkin huonontunutta havainnointikykyä.
Mummon ja vaarin turvallisuutta voivat parantaa paitsi he itse, myös lähimmäiset ja ikäihmisten parissa työskentelevät.
“Niin ikäihmisen kodin kuin koko rakennuksenkin turvajärjestelyt on syytä tarkistaa”, sanoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino. “Jos mummo ei enää pärjää yhtä hyvin kuin ennen, kannattaa harkita vaikkapa palovaroittimen lisälaitteita helpottamaan tulipalon havaitsemista. Jos taas muisti näyttää pätkivän, hyviä ratkaisuja voivat olla esimerkiksi liesiturvalaitteet.”
Laajemmista turvajärjestelmistä ja vaikkapa verkkovirtaan kytketyistä palovaroittimista puolestaan huolehtii taloyhtiö tai palveluntarjoaja, jos seniorit asuvat kerrostalossa tai asumispalveluiden piirissä.
Turvallisuutta edistää myös läheisistä huolehtiminen. Mummolassa käydessä lapset tai lapsenlapset voivat testata palovaroittimen ja vaikkapa katsoa että sähkölaitteissa ei ole pölyä, lieden ympäristössä ei säilytetä mitään syttyvää ja että poistumisreitti on esteetön.

The post Aina ajankohtainen paloturvallisuus appeared first on Rakennusmaailma.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2010 julkaiseman terveysriskinarvion mukaan noin 250 suomalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti sairauksiin, joita aiheuttavat pienhiukkaset, jotka syntyvät puun poltosta vakituisten pientaloasuntojen lämmityksessä.

Sen sijaan vapaa-ajan asuntojen puunpoltosta arvioitiin tulevan vain kymmenkunta ennenaikaista sairauskuolemaa vuodessa, joten haja-asutusalueen puunpoltolla on valtakunnan tasolla vain vähäinen kansanterveydellinen merkitys.

Tutkimusta ja ilmanlaatumittauksia
THL:n äskettäin tekemä väestötutkimus vahvistaa, että puunpolttoa lämmityksessä suosivilla, kaukolämpöverkkoon kuulumattomilla pääkaupunkiseudun vanhoilla pientaloalueilla oli 25 vuoden seuranta-aikana merkittävä määrä sydän- ja hengityssairaiden ennenaikaisia kuolemia verrattuna vain täydentävää takkalämmitystä käyttäviin kaukolämpöalueisiin.
Asuinrakennuksissa tapahtuvasta puunpoltosta syntyy peräti 40 % koko maan pienhiukkaspäästöistä ja yli 80 % soluille myrkyllisten ja syöpävaarallisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) päästöistä. Lisäksi pienpoltolle tyypillinen puun epätäydellinen palaminen lisää tuntuvasti alailmakehää lämmittävien pienhiukkasten mustan hiilen sekä metaanin ja otsonia tuottavien haihtuvien hiilivetyjen päästöjä.
(Tehtyjen) Ilmanlaatumittausten ja puun palamisessa syntyvän merkkiaineen, levoglukosaanin, määritysten perusteella on arvioitu, että puun pienpoltosta aiheutuu talvikaudella 18-29 % pk-seudun pienhiukkaspitoisuuksista, pientaloalueilla jopa 31-66 %.

Ympäristöongelma omakotialueilla
THL:n ylilääkärin Raimo Salosen mukaan ilmanlaatu- ja terveysongelmat korostuvat Suomessa vanhoilla, tiiviisti asutetuilla pientaloalueilla, joilla ei ole kattavaa kaukolämpöverkkoa. Siellä useimmiten eläkkeellä olevat hyväkuntoiset asukkaat polttavat oman, tutun tai vaikkapa kaupungin metsästä ilmaiseksi tai halvalla hankittua puuta vanhoissa kattiloissa, joihin kaikkiin ei ole liitetty vesivaraajaa. Runsaasti pienhiukkasia tuottavaa polttoa saattaa pakkasilla olla jopa 20 tuntia vuorokaudessa.
Tiheästi asutuilla pientaloalueilla on Suomessa ainakin satatuhatta puukattilaa, joista vain pieni osa on uusia vähäpäästöisiä pellettikattiloita. Lisäksi on ainakin miljoona takkaa, uunia, puuhellaa ja saunankiuasta.
Talvipakkasella puunpolton savut jäävät leijumaan matalalle pientaloalueilla ja pienhiukkasia kulkeutuu joko painovoimaisen ilmanvaihdon ja ajoittaisen ikkunatuuletuksen tai koneellisen ilmanvaihdon kautta talojen sisälle. Ongelma on havaittavissa ulkona aistinvaraisestikin pahana hajuna.

Polttoon sopimattomia tulisijoja
Valviran edeltäjän STTV:n vuonna 2008 julkaiseman oppaan “Puun pienpolttoa koskevat terveydelliset ohjeet” mukaan ilman vesivaraajaa olevat yläpalo-, alapalo- ja kaksoispesäkattilat sekä öljylämmityskattilasta muunnetut puukattilat eivät sovellu jatkuvaan puulämmitykseen. Näiden kattiloiden hiukkaspäästöt ja PAH-yhdisteiden päästöt ovat jopa sata- tai tuhatkertaiset parhaisiin, puhtaasti polttaviin pellettikattiloihin verrattuna. Myös avotakkojen päästöt ovat valtavat verrattuna nykyaikaisiin varaaviin takkoihin. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) tekemät ilmanlaadun mittaukset puun pienpolttoa suosivilla omakotialueilla sekä kuntiin, hallinto-oikeuksiin ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen menneet lisääntyneet valitukset huonosta ilmanlaadusta puolestaan kertovat, että vanhoihin taloihin ei ole hankittu uuden polven vähäpäästöisiä kattiloita tai varaavia takkoja, vaan ensisijaista puulämmitystä toteutetaan edelleen vanhoilla kattiloilla, uuneilla ja takoilla.

Märkä polttopuu pahentaa ongelmaa
Epätäydellistä palamista ja päästöjä lisää tietenkin myös vääränlainen polttoaine, eli puun liiallinen kosteus. Pienpolttolaitteessa poltettavan puun tulee olla kuivaa ja puhdasta. Likaista, maalattua tai kyllästettyä jätepuuta ei saa polttaa lainkaan.
Puupinot ulkona sateessa ja runsas savuisuus talvi-iltoina kertovat karua kieltään siitä, että hyvän puunpolton käytäntöjä tuskin noudatetaan yleisesti, vaikka tietoa on ollut hyvin saatavilla kampanjaesitteissä, lehdissä ja netissä jo ainakin kymmenen vuoden ajan.
Pelkästään 2000-luvulla pientaloissa poltetaan puolet enemmän puuta kuin aiemmin. Ongelma siis jatkuu ja saattaa pahentuakin.
Raimo Salosen mukaan nyt olisi tärkeintä saada tiiviisti asutetuilla vanhoilla pientaloalueilla ilman vesivaraajaa olevat, huonot klapikattilat korvattua päästöttömillä tai vähäpäästöisillä ensisijaisilla lämmitysratkaisuilla. Silloin ei monien astmaa ja sydäntauteja sairastavien tarvitsisi pelätä henkensä puolesta, kun lämmityskausi alkaa.

The post Puunpolton terveysriskit appeared first on Rakennusmaailma.

Tärkeät paperit” on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan kaikkea mahdollista passeista osakekirjoihin. Tärkeät asiakirjat on tyypillisesti keskitetty lukittavaan kaappiin tai kirjoituspöydän laatikkoon, jo…

The post Turvakaappi kannattaa appeared first on Rakennusmaailma.

Suomi on palokuolemien luvattu maa. Meillä tapahtuu suhteellisesti enemmän palokuolemia kuin muualla Euroopassa, vaikka televisiopalojen määrä on laskenut taulutelevisioiden yleistyessä. Tupakanpoltto…

The post Edulliset palovaroittimet appeared first on Rakennusmaailma.

Asuntomessuilla säännöllisesti vieraileva alkaa nopeasti uskoa, että kotiautomaatio asennetaan jo säännönmukaisesti uusiin suomalaisiin omakotitaloihin. Suurimmassa osassa Seinäjoen Asuntomessujen oma…

The post Kotiautomaatio säästää energiaa ja helpottaa elämää appeared first on Rakennusmaailma.

▪Finsafe 2059
▪Infield Terminator Bifocals
▪3M BX Readers
▪Univet 552
▪Würth Askella
▪Zekler 55 Bifocal
▪Verrokki: Uvex i-3 add 2.0
Merkittävän osan tilannekuvastamme muodostuu näköhavaintojen …

The post Suojalasit lukulinssillä, suojausluokka 1F appeared first on Rakennusmaailma.

Suomen Standardisoimisliitto on vahvistanut katolta putoavasta lumesta kertovan merkin.

Lumen poistaminen katolta kuuluu kiinteistönomistajalle. Hän vastaa pudottamisen ja myös muusta turvallisuudesta. Sulanut lumi ja jääpuikot voivat aiheuttaa vakavia vaaratilanteita ohikulkijoille.

Nopeat lauhtumiset ja lumimyräkät lisäävät lumikuormaa katolla, ja tuiskulla lunta voi kertyä kinoksittain. Lumikuorman poistoon kannattaa ryhtyä viimeistään silloin, jos lumi aiheuttaa vahinkoa katolta pudotessaan tai jos lumi on kasaantunut katosten päälle, vakuutusyhtiö If neuvoo.

Lumi on hyvä poistaa katon riskikohdista kuten rännien, kuistin, hormien sekä savupiippujen ympäriltä. Viherhuone, kevytrakenteinen katos ja piharakennus sietävät heikommin lumen painoa kuin talon katto. Se on mitoitettu kestämään runsastakin lumikuormaa ja rakenteiden mitoitus on riittävä.

Harvoin lunta poistetaan katolta sen takia, etteivät rakenteet kestäisi. Useimmin syynä on turvallisuus ja mukavuustekijät.

Pakkaslunta on helpompaa poistaa kuin märkää suojalunta. Katon lumityöt kannattaa jättää ammattilaiselle, jolla on työhön sopivat välineet, kokemus ja myös vastuuvakuutus. Työturvallisuudesta pitää huolehtia mm. turvavaljailla ja turvaköydellä. Pitää myös tietää, kuinka lumen saa irti ja liikkeelle rikkomatta katemateriaalia. Rikkoutuneesta kattopinnasta vesi pääsee eristeisiin ja pilaa rakenteita.

Katolta putoavasta lumesta kertova merkki täyttää standardin SFS-EN ISO 7010. Merkissä on musta hahmo, talo ja hahmon päälle putoaa katolta lunta. Uutuus on varoitusmerkki eli kolmion muotoinen. Merkkiä voi käyttää mm. taloyhtiöissä, julkisilla paikoilla ja poistumissuunnitelmissa.

The post Pudota lumi katolta ajoissa appeared first on Rakennusmaailma.

Kalliita horminkorjauksia myydään kiinteistön omistajille kyseenalaisin keinoin. Mikäli tarkastus tehdään nopeasti ja päälle tarjotaan heti kallista korjausta, asiaan kannattaa suhtautua varauksella, kehottavat Nuohousalan Keskusliitto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Hormin korjaustarpeen määrittely kannattaa antaa alueen nuohoojalle. Hän on alan ammattilainen, tuntee rakennustekniikkaa ja osaa neuvoa paloturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tarjouksen hormin korjaamisesta voi pyytää usealta urakoitsijalta.

”Nuohoojan tekemä tarkastus kertoo, onko korjattavia vikoja ja tarvitaanko hormin kunnostusta. Tarjous kannattaa pyytää vähintään kolmelta urakoitsijalta eikä ensimmäiseen tarjoukseen tarvitse langeta”, Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen kertoo.

Hormien kunnossapito ja vaurioiden korjaaminen kannattaa. Toimiva tulisija ja hyvin vetävä savupiippu on käyttäjän ja myös ympäristön etu. Tulisija lämmittää rakennusta suunnitellulla tavalla ja puista saadaan paras mahdollinen lämpöarvo. Kun puut palavat riittävässä lämpötilassa, ympäristöön tulee vähän päästöjä. Kunnossa olevat laitteet ehkäisevät myös tulipaloja.

Osaamista koulutuksella

Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK järjestävät yhdessä koulutustilaisuuksia asentajille ja myyjille. Tavoitteena on lisätä paloturvallisuusosaamista, neuvoa tulisijojen ja savuhormien yhdistämistä ja vähentää tulisijoista ja savupiipuista alkaneita tulipaloja.

”Koulutukseen osallistuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrityksellä olisi valtuutus tai pätevyys tehdä hormitarkastuksia tai tarjota korjauspalveluita”, SPEKin turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino sanoo.

Vuosi takaperin tammikuussa oli kovia pakkasia ja rakennuksia lämmitettiin aktiivisesti. Tuolloin syttyi yli 300 asuntopaloa, ja näistä 40 prosenttia johtui tulisijan väärästä käytöstä. Takassa ja uunissa kannattaa polttaa kohtuudella puita eli korkeintaan pari pesällistä kerrallaan.

Savuhormi pitää nuohota

Kevythormit kuten teräshormit voivat olla paloriski mikäli niihin kytketään liian tehokas lämmönlähde eikä turvaetäisyyksistä ja paloturvallisuudesta huolehdita. Myös savupiippujen ja – hormien nuohouksesta tulee huolehtia. Omakotitalon savuhormi nuohotaan kerran vuodessa ja kesämökin kolmen vuoden välein.

Lämmityksessä kannattaa pitää maltti mukana. Liian nopeasti ja liian paljon ei saa lämmittää. Mikäli tulta pidetään yllä kaiken aikaa, muurattu hormi ei ehdi viilentyä. Kevythormiin liitetty tulisija voi tuottaa äkillisesti niin paljon lämpöä, että välipohjan läpivienti kuumenee liikaa. Rakennuspalo voi alkaa myös hormin nokipalosta, jos savupiippua ei ole nuohottu.

Lue lisää paloturvallisuudesta ja savupiipun tarkastuksesta näistä TM Rakennusmaailman artikkeleista.

The post Horminkorjauksia kaupataan epäilyttävin keinoin appeared first on Rakennusmaailma.

Nykyaikaiset sähkölaitteet sisältävät ukkosylijännitteille herkkiä komponentteja. Salaman aiheuttamat laitevahingot voi laitteilla, jotka ohjaavat salamavirrat hallitusti maahan.

Ukkosvahingoille alttiimpia alueita ovat käytännössä kaikki alueet, joissa sähkönjakelu tapahtuu vielä ilmajohtojen kautta. Todennäköisyys siihen, että salamavirta aiheuttaa vahinkoja, on suurempi ilmajohdoilla kuin maakaapeleilla.

Salama aiheuttaa vuosittain tuhansia sähkölaitevaurioita. Suorat salamaniskut rakennuksiin aiheuttavat myös tulipaloja. Sekä sähkölaitteet että rakennukset voidaan suojata vahingoilta sähkökeskukseen asennettavilla ylijännitesuojilla. Ne ohjaavat salamavirrat hallitusti maahan ilman, että ne aiheuttavat vahinkoa kulkureitillään.

”Rakennukset voidaan suojata rakennuksen yhteyteen rakennettavilla ukkossuojilla”, opastaa Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton tekninen asiantuntija Matti Orrberg.

Suomessa sekä ukkossuojauksen että sähkölaitteiden ylijännitesuojauksen toteutus on pääasiassa kiinteistön haltijan harkittavissa.

Aurinkopaneelit katolla eivät lisää salamavaurioiden riskiä

Katolle asennettavat aurinkopaneelit saadaan turvattua ylivirta- ja ylijännitesuojauksella. Jos sähkökeskuksessa ei ole ylijännitesuojia jotka on liitetty rakennuksen päämaadoituskiskoon, ne kannattaa asennuttaa. Sähköalan ammattilaisen valmistajan ohjeiden mukaan asentama aurinkopaneeli ei lisää salamavaurioiden riskiä. Epäselvissä tilanteissa kannattaa selvittää valmistajalta ja maahantuojalta laitteiston suojausta koskevat kysymykset.

Sähkölaitteiden pistotulpat kannattaa irrottaa ukonilman lähestyessä, ellei kiinteistössä ole ylijännitesuojausta. Pihalla olevat rakennusta korkeammat puut suojaavat usein rakennusta suorilta salamaniskuilta.

The post Suojaa sähkölaitteet ukkoselta appeared first on Rakennusmaailma.

Vanhoista taloyhtiöistä puuttuvat usein nykyaikaiset savunpoistomahdollisuudet sekä riittävät pelastustiet. Suomen Palopäällystöliitto kehottaa korjaamaan nämä asiat esimerkiksi saneerauksen yhteydessä.

Pelastuslain mukaan porraskäytävässä ei saa säilyttää mitään tavaraa.

”Jos taloyhtiössä ei ole hissiä ja lastenvaunujen kantaminen on vaikeaa, niin ne on syytä säilyttää esimerkiksi ulkoiluvälinevarastossa – ei koskaan rappukäytävässä. Myös taloyhtiön ulko-ovet on syytä lukita kutsumattomien vieraiden varalta ja tuhopolttoriskin pienentämiseksi”, toteaa Suomen Palopäällystöliiton toiminnanjohtaja Ari Keijonen.

Tuorein vaaratilanne syntyi alkuviikosta, kun vantaalaisen kerrostalon rappukäytävässä sytytettiin tahallisesti lastenvaunut. Palavista vaunuista muodostui runsaasti myrkyllistä savua, joka täytti nopeasti porrashuoneen sekä työntyi asuntoihin porrashuoneen ovien kautta. Palomestari Arto Latvalan mukaan rakennuksen vanha paloturvallisuustekniikka hankaloitti pelastuslaitoksen toimintaa.

Toimi näin havaitessasi savua porraskäytävässä

Lastenvaunujen sisältämä kangas ja muovi riittävät palaessaan muodostamaan porrashuoneen täydeltä myrkyllisiä palokaasuja. Savuiseen porraskäytävään ei saa koskaan mennä, sillä savu on hengenvaarallista.

Kerrostaloissa oikea tapa toimia on pysyä omassa huoneistossa, sillä se on suunniteltu omaksi palo-osastokseen. Tärkeintä on sulkea porrashuoneeseen johtava ovi, hälyttää apua numerosta 112, siirtyä esimerkiksi parvekkeelle odottamaan apua ja ilmaista pelastajille sijaintinsa, vaikka huutamalla.

Taloyhtiöiden paloturvallisuutta voidaan parantaa

Vanhojen kerrostalojen porrashuoneissa on yleensä vain 0,5-1 neliömetrin kokoinen luukku savunpoistoon, jonka tulee olla rakentamismääräysten mukaan helposti avattavissa. Suomen Palopäällystöliitto suosittelee, että porrashuoneista löytyisi aina alhaalta avattava savunpoistoluukku.

Kerrostaloissa poistumisreittinä on usein porraskäytävä ja varareittinä parveke, josta pelastuslaitoksella tulee olla mahdollista pelastaa esimerkiksi puomitikasauton avulla. Etenkintalvella on tärkeää kiinnittää huomiota pelastusteiden kuntoon ja niiden vapaana pitämiseen. Pelastustietä ei pidä tukkia edes väliaikaisella pysäköinnillä.

Lainsäädännön mukaan palovaroittimet eivät ole pakollisia porrashuoneissa, mutta niiden hankinta on erittäin suositeltavaa. Aikaisin saatu ilmoitus tulipalosta antaa aina toiminta-aikaa pelastautumiselle sekä alkusammutukselle.

Lain mukaan jokaisen asukkaan tulee kuitenkin huolehtia, että oman asunnon palovaroitin on toimintakunnossa ja niitä on riittävä määrä.

The post Vanhojen kerrostalojen paloturvallisuudessa haasteita appeared first on Rakennusmaailma.

Tutkimusten mukaan yli 90 prosentilla suomalaisista on mielestään riittävä määrä toimivia palovaroittimia kodeissaan. Kuitenkin vain 38 prosentissa tulipalon kohteeksi joutuneista asunnoista on ollut toimivat palovaroittimet.

Isännöintiliiton peräänkuuluttaa taloyhtiöiden hallitusten rooliin tärkeyttä paloturvallisuuden kehittämisessä.

”Palovaroittimien asentaminen ja vuosihuolto tulisi olla taloyhtiön tehtävä ja kustannusten mennä taloyhtiön piikkiin. Tämä on ainoa tapa huolehtia kaikkien asukkaiden paloturvallisuudesta”, sanoo Isännöintiliiton toimitusjohtaja Tero Heikkilä.

Nykyinen lainsäädäntö edellyttää asukkaan hankkivan paristokäyttöisen palovaroittimen, kiinnittävän sen huoneistonsa kattoon ja huolehtivan sen toimintakunnosta. Sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien kunnossapito kuuluu kuitenkin taloyhtiön tehtäviin.

Sisäministeriö on ilmoittanut eilen tarkistavansa pelastustoimen niin kutsutun laitelain uudistustarpeet ja valmistelevansa lakiin tarvittavat muutokset. Laitelaki koskee erilaisia paloturvallisuuslaitteita kuten palovaroittimia ja käsisammuttimia.

The post Palovaroittimia on edelleen liian vähän appeared first on Rakennusmaailma.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin selvityksen mukaan vanhaan palovaroittimeen ei voi täysin luottaa. Laite kannattaa vaihtaa 5-10 vuoden välein.

Tukes hankki selvitystä varten lahjoituksina vanhoja palovaroittimia. Suurin osa laitteista oli tyypiltään ionisoivia. Niiden joukosta valittiin testattavaksi 70 palovaroitinta, jotka olivat iältään 2–33 vuotta.

Testeihin otettiin ainoastaan sellaiset palovaroittimet, joiden äänihälytys toimi testinapista painamalla. Myös kahdeksan uutta palovaroitinta testattiin, jotta saatiin vertailukohta vanhojen palovaroittimien savuherkkyyteen. Testatuista palovaroittimista 23 oli optisia ja 55 ionisoivia.

Savuherkkyyttä testattiin kahdella eri tyyppisellä palolla Pelastusopistolla. Kytevässä puupalossa muodostuu vaaleaa savua hitaasti, kun taas polyuretaania poltettaessa savunmuodostus on nopeaa ja savu tummaa.  Testatut palovaroittimet reagoivat savuun, mutta reaktioajoissa oli suurta hajontaa. Ionisoivat palovaroittimet vaikuttivat toimivan tasalaatuisemmin erityisesti polyuretaanipalossa.

Äänenvoimakkuus heikentyi

Korvakuulon perusteella kaikkein likaisimpien, ruostuneimpien tai vanhimpien palovaroittimien äänenvoimakkuus oli selvästi heikentynyt. Likaantuminen voi aiheuttaa liiallista herkistymistä tai herkkyyden alenemista. Liiallinen herkistyminen lisää vääriä hälytyksiä, minkä vuoksi riski palovaroittimen käytöstä poistamiseen kasvaa.

Palovaroittimen herkkyyden väheneminen jo muutamalla minuutilla hidastaa merkittävästi palon havaitsemista ja sitä kautta riittävän aikaista pelastautumista ja alkusammutuksen aloittamista.

Iän myötä palovaroittimissa tapahtuu muutoksia kuten likaantumista, savuherkkyyden poikkeamia, laitteen ruostumista ja äänenvoimakkuuden heikentymistä. Kaikki ne vähentävät tai hidastavat laitteen toimintaa. Palovaroittimeen ei voi tällaisissa tapauksissa luottaa. Laite pitää uusia viimeistään 10 vuoden iässä, ellei valmistaja ole merkinnyt palovaroittimeen lyhyempää käyttöikää.

Testaa toiminta ja uusi patterit

Hankkeessa koottiin tilastoja palovaroittimen toiminnasta tulipalossa. Suurin syy palovaroittimen toimimattomuuteen tulipaloissa on ihmisen toiminta. Palovaroittimen toiminnankunnon säännöllinen varmistaminen testinappia painamalla sekä pariston uusiminen ovat palovaroittimen toiminnan varmistamisen kannalta tärkeimmät toimenpiteet.

Hanke toteutettiin yhteistyössä Finanssialan, Nuohousalan Keskusliiton, Onnettomuustutkintakeskuksen, Pelastusopiston, sisäministeriön, Suomen Palopäällystöliiton, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön sekä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston kanssa. Saatujen tulosten pohjalta tullaan toteuttamaan jatkohanke.

The post Tukes muistuttaa: vanha palovaroitin voi toimia kehnosti appeared first on Rakennusmaailma.